sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Isän pihalla.


Grilli kuumana.

Isä soitteli eilen ja kutsui luokseen vielä kerran grillaamaan, kun hyvää säätäkin luvattiin ja isä on tehnyt siellä kovasti hommia vävy-poikansa kanssa. Ovat kaataneet metsää grillin ympäriltä. Nyt siihen paistaa aurinko, ennen grillailtiin varjossa. No, lieveilmiönä myös tuulee lujaa.
Mutta letut olivat jälleen suussa sulavan hyviä jäätelön ja hillon kera.


Aurinko paisteli kauniisti.

Vaahteran punoitusta.

Kun sain mahan täyteen lettuja, lähdin tallustelemaan ympäri isän pihaa ja löysin paljon kaunista kuvattavaa. Makeita syksyn värejä hehkussaan.


Kellertävät koivut pellon laidalla.


Lehdet ilman puita...


Yksi yksinäinen aurongonkukka.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Blogitunnustuksen antaminen.


Olen seuraillut blogeja, joissa upeat luontokuvat ovat pääroolissa. Blogit ovat myös olemukseltaan positiivisia. Blogeja olisi monia, mutta tällä kertaa valituiksi tulivat seuraavat blogit.
Ihmeellinen luonto,
Irman kuvia ja
Aikaan tulppaanien.

Kiitos upeista blogeista!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Syksyisiä sävyjä

Syksyiset värit

Pikkuhiljaa, syksyn edetessä, väriloisto kasvaa. Vielä ei ole ruska täydessä loistossaan, mutta hyvät enteet jo antaa.
Päivä oli todella lämmin, eikun kamera kaulaan kiikkumaan, kolmijalka kainaloon ja kohti erämaisemia, ihan kotinurkille. Ei ihan heti uskoisi että nämä maisemat löytyvät etelä-Suomesta, hyvin läheltä sivistystä. Vajaan 10km päästä mun kotoa.

Upea heijastus veden pintaan.


Sudenkorento bongattu!

Oli kyllä hyvin maastoutunut, mutta mukana kuvausreissulla olleet sen näkivät. Eikä onneksi lentänyt heti karkuun, ehdin muutaman kuvan napata.
Tapasin tuossa sudenkorennon kohdalla mukavan pariskunnan, jotka neuvoivat muitakin reittejä, siedettävän kävelymatkan päähän. En ole uskaltanut lähteä mäsä-jaloilla merta edemmäs kalaan, kun en ole tiennyt kuinka pitkä matka mihinkin lammelle on.
Seuraavalla kerralla menen toiselle lammelle...toivon saavani mukaan silloin kenties äipän ja veljen vaimonsa kanssa ja ehkä siskonkin miehensä kanssa?
Tehtäisi vielä yksi kamera-grillaus-reissu.


Peilityyni.

Peilityyni heijastus. Oli rauhaa, hiljaisuutta, lämpöä.


Vihreyttäkin on vielä jäljellä.

torstai 17. syyskuuta 2009

Mini on kotona


Mini ja Toffo

Mini saapui kotiin eilen illalla. Viime yö oli aika hankala. Mini huuteli ja maukui ikäväänsä tuolla "turvahuoneessa" Eli poikani huoneessa. Päätimme totuttaa Miniä uusii hajuihin ja eläimiin hitaasti, "turvahuoneen" kautta. Mini sai sinne kaiken tarvittavan ja meidät.
Istuimme eilen illalla huoneen lattialla, Mini ei uskaltanut tulla esille. Vain makasi sänkyjen alla ja jos edes katsoimmekaan häntö päin, saimme kuulla sähinää ja murinaa.
Ensimmäinen otus kehen Mini tutustui oli Toffo ja tuo tapaaminen sujui rauhallisissa merkeissä. Sittemmin on Toffo käyttäytynyt isonveljen lailla Minin kanssa. Ohjaa ja opastaa.
Näytti senkin missä vessa sijaitsee, naukuen komensi ja Mini astui kiltisti laatikkoon ja teki pissit. :D


Mutta tänään laskimme Minin liikkumaan ihan minne halusi. Vahdimme vain, ettei muut eläimet pääse tekemään pahaa Minille. Eikä ne tehneetkään. Olivat kyllä uteliaita, mutta jättivät kiusaamatta pientä poloista. Tosin tuossa Minissä on rohkeutta aikas lailla. Suhisee ja pörhistelee koomisen näköisenä.

Tuossa kuvassa Mini on juuri nähnyt Milla-koiran...hmm...tuon suhteen luomiseen vaaditaan tovi jos toinenkin.

Perheemme on siis kasvanut yhdellä jäsenellä. :D

tiistai 15. syyskuuta 2009

Aamutunnelmaa


Usvainen peltonäkymä.

Olen tämän päivän sairaslomalla. Monen oudon mutkan jälkeen totesin/mme, että mulla ei ole pahenemisvaihetta, vaan olen vain rasittanut itseäni liikaa mistä johtuen vanhat oireeni ovat voimistuneet. Nyt levolla olo on alkanut korjaantumaan.
Kaiken kruunaa tämä kipu rinnan alla, luun päällä, lihaksessa. Mä viime viikolla aivastin todella lujaa ja silloin tunsin polttavaa ja viiltävää kipua juuri tuossa kohtaa mikä nyt on kipeä.
Epäilin lihaksen revähtymää tai venähdystä. Mutta kun se heittikin kramppiin koko rintakehän ja selän, yhdistin sen heti MS pahenemisvaiheeseen.

Mutta kun muut oireet lähtivät levolla helpottamaan, aloin epäillä että kyseessä on kuin onkin revähtymä.
Kävin eilen lääkärissä joka piti mua ihan hörähtäneenä kun sellaista vaihtoehtoa sille tarjosin. Oli sitä mieltä, että kyseessä on sappirakon tulehdus, kun sappirakko on siinä alapuolella, missä se mun kipuni on.
Lääkäri soitti äsken ja kertoi kokeiden tulokset. Kyseessä ei voi olla tulehdus, koska kaikki kokeiden tulokset olivat paremmat kuin hyvät. Pitkin hampain myönsi kyseessä olevan mitä ilmeisimmin lihaksen revähtymä aivastuksen johdosta.


Nyt kun olen tämän päivän saikulla, kävin aamulla viemässä pojan koululle, ja maisemat olivat siellä jälleen kauniit, kuten aina. Nyt vain oli aikaa kaivaa kamera esille, ja kuvatakin tuota usvaista aamua. Normaalisti ajan kiireellä siitä töihin ja aamun kuvaussessioihin ei ole aikaa.
Harmi vaan että oli mukana pelkkä pokkari, paremmalla kamerallani olisin saanut hienommat kuvat. Mutta kyllä nämäkin kelpaavat.

Oikeen mukavaa päivää kaikille!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Piilolammilla

Menimme äidin kanssa tänään Piilolammille, tuohon Kytäjän seudulle. Siellä on monta kaunista pientä lampea. Ekaa kertaa näin siellä vesikäärmeen, oli niin vikkeläliikkeinen, että sain vain yhden kuvan, eikä tämäkään ole kovin tarkka. Mutta kuva kuitenkin.

Mennessämme oli ilma synkän oloinen, sadetta tekevi. Pieniä pisaroita ripsautteli ja sen jälkeen saimmekin nauttia ihanasta lämpöisestä auringonpaisteesta.

Kauniista maisemista.

Luonnonrauhasta.

Olemme ennekin kävellen kiertäneet tuon lammen, mutta tällä kertaa löysimme uusia paikkoja. Kiipesimme jyrkkää kalliota ylös, köyden avulla. Kannatti, maisemat olivat komeat!

Olipas ihana reissu, vaikkakin pienimuotoisen pahenemisvaiheen kourissa olenkin. Mutta rauhalliseen tahtiin liikkuen jaksoin olla.

On kait pakko myöntää että syksykin voi olla kaunis?

torstai 10. syyskuuta 2009

Uusi tulokas


Mini.

En saanut itselleni sitä Hassua, mistä aikoinaan tänne kuvia laittelin. Mulle on tarjottu kissaa jos jonkinlaista sen jälkeen. Mutta tämä, villikissa-pentueen pentu sulatti sydämeni.
Tapasimme livenä tänään ekaa kertaa. Mini muuttaa meille viikon-parin päästä. On vielä kesyyntymässä kasvattikodissa.


Ei kuitenkaan ollut mitenkään yliarka, vaan sain ottaa syliini, silitellä ja tutustua kunnolla.
Sydämeni suli, ja Mini on nyt varattu mulle.
En mitenkään malttaisi odottaa, että saan suloisuuden omaan kotiini, mutta odotan kuitenkin, koska se on Minin parhaaksi.
Eikö olekin suloinen?

perjantai 4. syyskuuta 2009

Seitissä


Pitkän helteisen kesän jälkeen olen palannut taas metsän siimekseen.
Olipas ihanaa kulkea sateen jälkeisessä raikkaassa metsässä.
Matkani varrelle osui paljon hämppiksiä.


En mä noista tykkää, mutta hienoa seittiä osaavat tehdä.


Joo-o.
Hämppiksiä riittää.


En ole koskaan ollut mikään syys ihminen, mutta sekin taitaa muuttua nyt, tämän kuvaamisen vuoksi. Luonto on alkanut näyttää kauniilta, myös syksyllä. :)