maanantai 31. elokuuta 2009

Maaginen maailma yön pimeydessä.


Maaginen veden lumo.

Päätin vielä kerran, ennen virallisen syksyn alkamista käydä yöllä kuvaamassa. Enää ei tarvitse odottaa keskiyöhön, että saa hämäräkuvia. Sain lainaan myös kolmijalan ja pääsin siis kuvaamaan oikein kunnolla.
Tuo yllä oleva kuva on ehdottomasti yksi koskaan ottamistani suosikki.
Olen saanut siihen niin maahismaisen tunnelman, että hämmästyin itsekin.


Tässä ympäristössä tuo joki on. Hyvinkäällä "Vaiveron Myllytilalla", 2km päässä kodistani.
Meinaan mennä kyllä uudelleenkin..

Silta toiseen maailmaan...

Satumetsässä...

Kannattaa lukea tarina, tuosta ylläolevasta kuvasta tehtiin aika hauska tarina, tuo hymyn huulille. Suosittelen.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Viivettä...

Terve vaan lukijat.

Nyt on sellainen juttu, että on hiukan viivettä blogin päivityksen kanssa. On työt alkaneet ja sen mukaisesti kiireet lisääntyneet.
kamera kiikkuu edelleen mukana, mutta unohtuu toisinaan kotiin.
Nyt on meneillään koneen arkistojen syys-siivous, polttelen kuvia pois ja teen tilaa uusille syys ja talvikuville.

Joten, en ole unohtanut teitä armaat ihanaiset lukijat, palaan pian hyvässä terässä uusien kuvien kera.

Voikaatte hyvin!

sunnuntai 23. elokuuta 2009

kohti syksyä...


Ajelin tänään taas isän luokse, muurikkalettuja maistelemaan.
Tien varrella, isän tienristeyksessä oli yksi keskelle rypsipeltoa eksynyt auringonkukka. Se iloisesti tervehtii vieraat. Piti pysäyttää auto ja kuvata tuo kukka. Toi hyvää mieltä.


Pellon reunustalla on jo syksyinen tunnelma, mutta siis vain se alkusyksyn, kesää on vielä jäljellä.

Isän tomaattikin kasvaa edelleen hienosti ja jollei pakkasöitä tule, tulee vielä hyvä sato tuosta yhdestä kasvista. On muuten hyviä tomaatteja.


Isän Lumikki-kissa köllötteli rinteessä, nautiskeli lämmöstä. Ihana kisu.

ja sitten itse pääasiaan...muurikkaplättyjä hillolla ja jäätelöllä. nams!

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Häähumua ja seikkailumieltä.


Rakkaus

Pääsimme juhlistamaan erään avioliiton alkua. Sisarpuoleni avioliiton kautta, meni naimisiin rakkautensa kanssa. Häät olivat herkkätunnelmaiset, morsian hyvin vakava, itkua hilliten.
Kaunis ja tyylikäs tilaisuus.
Itse vihkitoimituksen jälkeen oli vielä heidän tyttärensä kastetilaisuus.
Yhteinen tytär sai nimekseen Nella.



Tässä juuri vihitty tuore aviopari.


Iltahumussa morsiamenkin kasvoilla oli hänelle ominainen ihana ja valoisa hymy! juhlat eivät todellakaan olleet kankeat, vaan vallattoman riemukkaat!
Viihdyimme oikein hyvin, ja niin vaikutti kaikki muutkin vieraat viihtyvän. Itse pääsin kokeilemaan onnea hääkimpun heitossa...mutta ohi meni...

Meillä oli pitkänmatkanlaisina ongelmana yöpymispaikka. Päädyimme sitten halpaan majatalo-ratkaisuun. Katsoimme netistä valmiiksi millaisesta paikasta on kyse. Huoneet vaikuttivat siisteiltä ja mukavilta. Oli tarjolla mahdollisuus jopa aamupalaan.
Soitin ja varasin meille sinne huoneen. Ei tarvitse yöllä stressata kotiin ajoa, vaan voimme nukkua yön, ja aamulla vasta hypätä auton rattiin, levänneinä.
Hyvä idea? vai mitä?


Tuolta näytti majapaikka ulospäin, ihan ok. Ei me mitään luksusta odotettukaan. Vaan paikkaa mihin päänsä painaa.
Mentiin ennen häitä viemään tavarat, vaihtamaan vaatteet. Kun menimme noutamaan avainta, oli "vastaanotossa" virolaisnainen. Huonolla Suomen kielellä kertoi että huone nro 8 ja toinen kerros. Mä siinä hämmästyneenä, ei mitään lappujen täyttöä, sisäänkirjautumista...no, avain mukaan ja huoneeseen.
Joka oli....


Tällaisella patjalla varustettu...lakanat kuitenkin vaikuttivat puhtailta...
Hiukan epäilytti jo tässä vaiheessa...hyiii...


Tupakan polttamia reikiä päiväpeitossa ja taisi sellainen löytyä lakanastakin.
Epämiellyttävää...


Siivoustaso oli tätä luokkaa...kuinkahan vanhat möhnät tuossa seinässä oli?


Sähkötyöt...mielenkiintoisia.
Kun sammutimme huoneesta valon, tarkoituksena käydä nukkumaan, alkoi TV siristä, sillä tavalla kuin se sirisee kun sen sammuttaisi. Nooo...ihan varmuuden vuoksi revin sitten sen TV:n sähköjohdot irti seinästä.
Yö ei ollut mun osalta ihan äärettömän hyvin nukuttu, mutta jotenkin. Siitä aamulla pirteänä ajosta ei sit tullut ihan niin pirteä ku piti.

Mutta parasta ja omituisinta ja hauskinta oli se, kun menimme avainta luovuttamaan ja kotiin lähtemään ja maksamaan.

"vastaanotto"-tiskillä ei ollut ketään, soittelin kelloa, paikalle lompsi mies...päällään...valkoiset kalsarit, ei muuta! Häää???? TÄH??

Mies siinä meitä katseli ja kyseli että keitäs me ollaan? Sanoin että maksamaan tultiin...mies jatkoi ihan pihalla olevana "kauankos te ootte täällä olleet?"

Ööö...eilen tultiin ja nyt oltas pois lähdössä...no, maksettiin summa, sain kuitin.
Mies sitten kertomaan että oli eilen hällä hiukan humpsahtanut alkoholin puolelle, eikä nyt kyl tiiä mistään mitään... (no, älä?!)
Hän kuulemma täytti eilen 58-vuotta. Onnittelin ja tokaisin "pian se 2-vuotta menee ja tulee täysi 60"...

Oli niiiiiiiiiin naurussa pitelemistä...

Mikä paikka!

Mutta jälleen...mukava viikonloppu ja kiitos siskolle kaiken hauskuuden jakamisesta!

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Muurikkalettuja isän luona


Tästä se lähtee...

Muurikkalettujen paisto. Isä on ihan mestari tuossa lettujen paistossa. Letut maistuu maailman parhaimmilta isän tekeminä, pihalla grillin luona.
Tänään saatiin erilainen versio, meillä olikin suolaisia lettuja. täytettiin ne mausteisella jauhelihasörsselillä ja grillatulla...ööö...olikohan se kesäkurpitsaa? Hyvää oli. Ja palan painikkeena salaattia. Oi oi...herkkua!


Kahvit

Lettuja oli runsas annos, joita syötiin vielä hillon ja jäätelön kera. Sekä tietty kupillinen kahvia.
Oikein hyvä ilma suosi grillausta. ollaan sitä grillattu tuolla huonollakin säällä...tänään se sää oli hyvä.



Kahvipannu.

Oli tosiaan isän 66-vuotispäivät. Ihan vain perhepiirissä juhlittiin.
Sain omat pojatkin mukaan, ne kun huonosti tuppaa jo liikkeelle lähtevän, mutta kyllä ukin muurikkaletut on niin herkkua, että ei niistä pojat jää paitsi...tosin hetken nuorempi pohti...että pitääks niitä syödä suolaisen kanssa??? On tottunut vain makeaan versioon lettusista.
No...tuli sitä makeaakin sitten.

Kun oli maha oikein täynnä..ajelin kotiin ja nappasin imurin kaapista ja pistin imuroiden ja pesten lattiat. Sitten viel pyykit pyörimään ja narulle, siivosin vessankin, siinä samalla...ja keittiönkin.
Nyt on koti puhdas, ja voi huomenna tulla kotiin töiden jälkeen siistiin ja puhtaaseen kotiin.

Nyt suihkuun ja aikaisin nukkumaan... (hah, tuskin onnistuu...se aikaisin nukkumaan meno...)

lauantai 8. elokuuta 2009

Viimeinen lomaviikonloppu


Kosketus

Istuskelin parvekkeella eräänä iltana. Nousi kolme kuumailmapalloa taas läheiseltä kentältä. Kolmas ei mahtunut tähän kuvaan, mutta nuo kaksi, jotka kevyesti koskettivat toisiaan. Ihan ajattelin että on ollut jännää tuolla pallossa, ainakin jos mä olisin ollut.
Olisin varmaan napannut kameran ja kuvannut viereistä palloa.
Todennäköisesti hekin niin tekivät jotk tuolla pallossa olivat.



Aamu usva.

Tänä aamun heräsinkin jo 06.00, hiukan liian aikaisin. Käväisin keittiössä juomassa vettä ja huomasin tuon runsaan usvan, sumun. Siispä kameraa hakemaan ja kuvaamaan. Pienen hetken harkitsin lähtöä ihan pihalle saakka kameran kanssa...mutta en sitten jaksanut, vaan uni ja sänky voittivat.


Rannalla.

Päivästä tulikin ihan superkuuma. Lähdimme äipän kanssa jo kymmenen aikaan rannalle päin ajelemaan. Vesi oli lämmintä, ilma kuuma. Viihdyimme rannalla 5 tuntia ja rapiat päälle.
Mutta ei tuo aurinko enää rusketa. samanvärinen olen edelleen, mutta rannalla olinkin ihan sen veden ja fiiliksen takia..

Maanantaina sitten töihin...voi plääh. Pitkä ja ihana kesäloma on ohitse.
Hiukan pelottaa mennä töihin, kouluun. Siellä se sikaflunssa jyllää täydellä teholla muutamassa viikossa. Voi plääh! Toivon mukaan siltä säästyn, pelottaa tuon perussairauden puolesta. Kun ei saisi mitään tulehdussairausia sairastella, ne kun tuppaavat aina aktivoimaan uuden pahenemisvaiheen...ja mitä pahempi on tulehdussairaus, sen massiivisempi pahenemisvaihe.
Jotta...hiukan huolettaa.

Nii, mut huomenna mennään isän synttäreille.
:D

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Veden ääressä.


Viimeinkin odotus palkittiin! koittihan se rantapäivä lopulta. Pääsimme kuin pääsimmekin rannalle. Tosin kummityttö ei päässyt mukaan, sillä oli jo muut suunnitelmat tälle päivälle. Mutta mä pääsin.
Oi kuinka nautinkaan! Viimeisiä lomapäiviä, kun työt alkaa maanantaina, en juurikaan enää rantailla ehi, vaikka säät sallisikin. Joten olin erittäinkin iloinen tämänpäiväiväisestä rantailusta.

Vesi oli edelleenkin lämmintä. Aurinko porotti kuumottavasti. Mutta kun olen jo hyvän pohjavärin saanut nahkaani, laittelin itseeni Natusan vauvanöljyä, saa talteen viimeisetkin rusketuksen rippeet. On meinaan häät tulossa parin viikon päästä ja on kivemman näköistä kun on nahassa väriä.
Niin siis ei mun omat häät, vaan "sisar-puolen"...ei oo onni napsannut tänä kesänä...ei oo hyvää ehdokasta itselleni löytynyt. Plääh...ehkä ensi kesänä sitten?

Unohdin kameran kotiin ja se harmitti. Mutta onneksi kännykässä on hyvälaatuinen kamera. Sain siis tuoltakin reissulta edes yhden kuvan. Kesäfiilistelyä loppuun saakka.

tiistai 4. elokuuta 2009

Ilta-auringossa pellon keskellä.

Omenatarhan koulu (keltainen taustalla)

Mulla oli mun 11-vuotias kummityttö kyläilemässä, ei jaksettu viettää ihanaa kesäiltaa sisällä. Laitettiin Milla (koira) takaronttiin ja lähettiin etsimään jotain kaunista paikkaa, sellaista missä voi koirankin laskea vapaaksi. Ajelimme toiseen päähän Hyvinkäätä, Omenatarhan koululle. Tuota koulua käy nuorempi lapsistani. Saa käydä koulua idyllisessä maalaismaisemassa, kuitenkin keskustan tuntumassa. Kesät talvet kaunis paikka.

Milla oli onnesta soikeana kun sai juoksennella vapaana, lääni riittää ja luonnon rauhaa.


Kuten kuvasta näkyy, pursuu iloa ja intoa!


Nää maisemat on kauniita, ja tuo ilta-aurinko tekee maisemasta pehmeän punertavan ja lämpöisen. Heinäsirkkojen soitto oli aika huimaavaa, niitä riitti. hyvä että ajatuksiaan kuuli.


Leppäkerttu jossain kasvissa...(saa taas kertoa mikä tuo on...)

Ihanaa loppukesää, nautitaan ja kuvaillaan.