perjantai 31. heinäkuuta 2009

Yön hämärässä

Kytäjän joella.

Viime yönä kutsui taas yölliset maisemat.
Tuo yläkuva on samasta paikasta kuin edellinenkin yökuva, nyt vain osasin paremmin laittaa asetukset kohdilleen ja keksin käyttää tukena luonnosta löytyvää materiaalia, jotta kuvat eivät tärähdä.


Tuo usva oli kaunista...hiljalleen leijuvaa ja salaperäisyyttä luovaa. Mystinen tunnelma.
Mulla oli se ajokortillinen poika kuskina, sanoinkin sille että pitäskös mennä hautuumaalle kuvaamaan? Hautuumaat ovt yöllä kauniita, salaperäisiä, varsinkin jos usva peittää ne.

Usmin pellolla.

Mutta ei tällä kertaa menty. Haluan saada ensin sen kolmijalan, jotta kuvaaminen on helpompaa.
Ja onnistui nämä nyt suhteellisen kelvollisesti näinkin. Tukena oli heinäpaalia, aidan seivästä, auton konepelti ja ym..


Usvainen metsäsaareke.

Kyllä Suomen luonto on kaunis, niin päivällä kuin yölläkin.


Keskustan tuntumassa puolen yön aikaan. Täysin autiot kadut. Aavemainen tunnelma.

Eilinen päivä olikin vauhdikas, ensin päivän huvitteluajelut ja yöllä pojan kanssa valokuvaamassa.
Tänään voikin sitten rauhoittua kotona ja siivota, pitkästä aikaa.
Enää ensi viikko lomaa ja työt taas kutsuvat.
Mutta kyllä tähän kesään onkin mahtunut paljon tapahtumaa.

Hulluttelupäivä


Eväspaikka

Tänään lähdettiin siskon ja äidin kanssa taas liikenteeseen, aina yhtä "vaarallinen" yhdistelmä. Koskaan ei tiedä mihin me mennään ja mitä me tehdään. Edesvastuuttomat liikenteessä.
Tänään lähdimme toteuttamaan muutaman vuoden takaista suunnitelmaa, etsiä uusi ranta. Joo...no löydettiinkin. Ajeltiin Lopelle päin. Mentiin uimaranta kyltillä varustettuun paikkaan. Näytti hienolta! Siellä oli pöytäkin! Joten eikun eväät esille.


Maisemat oli aivan ihanat, pilvet heijastuivat järven pintaan. Tuolla oli runsaasti veneitä, mutta muuten ei ketään muuta paikalla. Rauhallinen paikka...jonkin aikaa.
Sinne saapui pariskunta fillareilla, he nostivat fillarit veneeseen ja lähtivät soutelemaan veneellä fillarit kyydissä :D Hauskan näköistä.

Sitten saapui auto jonka perässä oli vene. Siinä perhe laski venettä vesille meidän hienosti eväitä syödessämme. Näytettiin niiiiiin turisteilta kuin olla voi. Alkoi lopulta olla sellainen olo, että olimme ihan väärässä paikassa, tai sitten meistä sketsiä filmattiin.
Me evästetään, ja taustalta kuuluu "kriik kriik kriik", mies veivaa venettä vesille...heeh...
Mitä enemmän ne tuota vettä sekoittivat sitä kamalampi haju tuli...ja edelleen me evästetään.

Seuraavassa kuvassa alkaa näkymään totuus...ei ollut kovinkaan miellyttävä paikka, sitten loppujen lopuksi. Mutta erittäin hyvät naurut saimme!


YÖÖÖKK!



Jatkoimme sitten ajelua...ja päädyimme Lopen kirkolle. Kaunis kirkko...ja hyvä vessa. :)


Jatkettiin edelleen ajelua ja löysimme lopulta kivan uimarannan. Ja kun kerran lyötiin taas päämme yhteen...lopputulos näyttää tällaiselta. Siis siinä siskon kanssa käsikädessä veteen hyppäämässä! Oli kivaa! Ja varmaan kivaa myös niillä pikku tytöillä jotka olivat uimassa samaan aikaan meidän kanssa. Ainakin ne hymyili ja katselivat meitä pitkään...eivät vissiin ole tottuneet hassutteleviin aikuisiin? ;D

Juostaan pitkin laituria käsikädessä ja tehdään pommi! :D


Mutta äippä se vasta tempun teki! Se seisoo veden pinnalla!


Mulla on kaunis äiti.

Tässä ollaan Kytäjän golf-kentän reunalla. Menimme kokeilemaan millaista tuo hiekka noissa hiekka-esteissä on. Luultiin sen olevan sellaista hyvin hienoa ja ohutta hiekkaa, olikin hiukan karkeaa ja suolamaista. Mutta...käytiin sit kuvailemaan, taas... Oli osa

"huippumalli haussa 2" :D

Sisko poseeraa.


Ja mä.

Ja taas...tosi kiva päivä takana!

Mä kysyin luvan noihin uintikuviin siskolta ja äipältä...joten uumoilen että ei niit haittaa että laitoin sitten nuo poseerauskuvatkin...iiks, poistelen jos ne ei tykkää... :D

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Kissanpentuja tervehtimässä


Hassu

Kävin tänään moikkaamassa taas pentuja, ovat juuri tänään tasan 4-viikkoisia. Tuo Hassu on kyllä niin hassu. Vienyt mun sydämen...Katsokaas nyt sen silmiä!


Tuossa Hassu hiipii...se on noista pennuista se rauhallisin, ehkä harkitsevaisin, seuraa tarkkaan mitä muut tekee...ja menee tekemään perässä, mutta harkiten.


Sisarukset kiipeilivät ensin pitkin seinää, sen jälkeen lähti Hassukin kiipeämään.


Ja sillä aikaa valkoiset olivat jo ehtineet siirtyä omaan nurkkaukseensa. Niiden oma jengi.


Mutta hyvin se Hassu pärjää, "eripari-kissana".

Ihana seurailla noiden kasvua ja kehitystä. Kissat on vaan niin erikoisen ihania eläimiä.
vai mitä? :D


Nii, on jäänyt kertomatta, kaikessa tässä hälinässä...se mun poitsu mikä sinne autokouluun meni, se sai eilen kortin!

Käytiin jo eilen ekan kerran juhlistamassa sitä, mä istuin vieressä ja poitsu ajoi. Tänään oltiin sitten jo toisen kerran ja vielä ollaan kerran tänään lähdössä ajelemaan.
On poika nyt ylpeä itsestään ja ihan syystä. Menivät kirjalliset ja inssi kerrasta läpi.
Nyt on virallinen lupa harjoitella autolla ajoa.


keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Kuumailmapallossa


kokoaminen aloitetaan.


Oli hyvin tuulinen päivä, puuskainen. Olin ihan varma että lentoa ei tehdä. Soitin iltapäivällä ja varmistelin lentoa, ja sanottiin että lähdetään yrittämään. Huih! Tuolla tuulella? Se kuulemma tyyntyy illaksi.
No, kentällä sitten odotettiin 19.30-21.00 ja tuli tieto että lähdetään nousuun.
Edelleen oli puuskatuulta, joten pilotti sanoi, että laskeutumisesta saattaa tulla hiukan tömähtävää. Iiks.

Pallo alkaa täyttymään.

Me jotka osallistuimme itse lentoon, saimme myös osallistua tuon pallon kokoamiseen ja täyttämiseen. Sekin oli kokemus!


Ja lämpöä sisään, jotta pallo alkaa kohoamaan.

Pallon varjo.

Itse nousu tapahtui todella nopeasti! Siinä en edes tajunnut että olemme jo ilmassa, ennenkuin kurkistin reunan yli ja huomasin pallon olevan jo noin 20metrin korkeudessa maasta, ja pallo ponkaisi korkealle nopealla vauhdilla. Pallon tuli poltteli niskaa, se oli hyvin kuumaa. Pohdin että kärähtääkö mun lakattu pää...heh.


Maisemia ihastellen.

Tuolla ylhäällä, korkealla ei pelottanut, ei yhtään. Siellä oli tyyntä, rauhallista, lämmintä ja kaunist. Maisemat olivat mykistävän kauniita.


Aurinko kuurupiilossa pilven takana.


Järviä.


Metsäistä ja peltoista maisemaa.


Lisää lämpöä palloon.

Ainut ääni mikä tuolla ylhäällä kuului, oli tuon tulen ääni.


Aurinko alkaa painumaan alas, mutta laskeutumispaikka puuttuu, on pakko laskeutua ennen kun se laskee. Muuten ei enää näe, ja sitten rytisee.

Me ohitettiin yksi hyvä laskeutumispaikka...sen jälkeen oli isompi järvi, ja pelkkää metsää...metsää...Ja pilotti tähyää kaukaisuuteen etsien jotain reikää metsässä, peltoplänttiä tai jotain aukiota. Ei näy, vain metsää...alas olisi jo päästävä, kello käy, aurinko laskee. Tunnelma pallossa oli silloin hiukan tiivis.
Lopulta pilotti sanoi että tuolla pienen ladon vieressä taitaa olla jokin aukeama, mä en nähnyt kyllä mitään!

No, lähdettiin laskemaan korkeutta...puun latvat rapivat korin pohjaa...se oli hiukan jännää ja pelottavaa. Lopulta maa oli tosi liki, silloin pidettiin kahvoista kiinni ja lujaa, maa mihin laskeuduttiin oli kesannolla oleva vanha niitty, autiotalon pihalla. Pienen pieni pläntti.
Mutta laskeutuminen onnistui hyvin. Ei kori kaatunut, pysyi pystyssä.


Tässä rullaamme palloa kasaan. Sekin oli kyllä täyttä työtä.


Shamppanjaa tarjolla kaiken jännityksen jälkeen.


Ja lopuksi diplomin saaminen, muistoksi!

Mikä kokemus!

Miten mun elämä onkin ollut mukavaa ja täynnä kokemuksia?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lomatunnelmia, tiivistelmä


Lähtiessä satoi vettä kaatamalla, itseasiassa koko matkan. Moottoritiellä ei voinut ajaa 80km kovempaa, tai MÄ en voinut, kyllä ohittajia oli, mutta mä en aja lujaa. Turvallisuus ennenkaikkea. Pääsimme turvallisesti perille, mutta lähdöstä perille saakka satoi koko ajan. Oli raskasta ja väsyttävää ajaa. Onneksi oli toinenkin kuski, sai välillä levätä.



Meillä oli omat eväät mukana, tuonne oli tarkoitus mennä syömään, mutta ehkä ei sittenkään...



Sateen jälkeen on kyllä kaunista, vesi kukkasissa.


Tässäpä Milla popsii luuta palkkioksi matkan kestämisestä, tämä kyllä on otettu vasta seuraavana päivänä, aurinko on jo tullut esille.


Siinä meidän "mökin" lähellä, rannassa on ihanat maisemat. Pikku tirppi nauttii auringosta katon harjalla.


Tuon päällä se oli.


Illan alkaessa hämärtyä ja viilentyä, ötökät parveilivat rannan puissa.


Tässä me kolme naista sulokkaasti crocsit jalassa katselemme upeaa auringonlaskua.


Upea se on! Laskeva aurinko kultaa maiseman.


Usvakin on kuin tulessa, mahtava tunnelma rannassa.


Voiko näitä oikeastaan edes kommentoida? Kuvat puhuvat puolestaan.



No, näitä on jo pakko selittää... Huomattiin että on hauskaa pelleillä aurinkoa vasten, innokkaast leikimme "huippumalli haussa"...jokainen vuorollaan sai olla se huippumalli, ja muut ohjasivat minkä asennon ottaa...tuotokset ovat....hih, mielenkiintoisia.


Äippä pitelee aurinkoa.


Sisko, entinen taitoluistelija, näkyy kropassa, sen liikkeessä ja irtonaisuudessa, upeaa! Sisko on niin kaunis.


Loikka, irti maasta!
Elämä on ihanaa!



Minä, voimanainen. =)


Leiriohjelmaan kuului vaikka mitä. Tässä yksi upeimmista kuoroista minkä tiedän. Uuh, kylmät väreet menivät laulua kuunnellessa.


Sitten vuorossa "Hölympialaiset". Mä hoin tossa yläkuvassaa, että tunnen oloni erittäin älykkääksi. =)
Toisinsanoen, ihan olin oma itseni.


Tässä meidän joukketoveri näyttää kuinka vanne pyörii.


Joo, mäkin silleen tosi itsevarmana menin pyörittämään, mut mä en tajuu? Miksi se putos?


Musta ja äipästä ei tohon ollut, joten sisko-rakas sai olla meidän välikappale. Se me saatiin houkuteltua kiipeämään. Että olin ylpeä iso-sisko!
Tuo vaatii hiukan voimaa ja jäntevyyttä.


Hämähäkkinainen kiipeää...


Onneksi alas pääsee vain laskeutumalla ja luottamalla köysimieheen.
Mut, kyl toi kuvan tyyppi oli tyytyväine itseensä...ja syystäkin!


Tää sopi meille kaikille, kirkkoveneen soutu. Tosta hommasta tykkäsin! Siinä vaadittiin yhteistyötä, mikä ei ollut ihan helppo homma...oli siinä airot solmussa muutaman kerran, useammallakin soutajalla. Mut niin ihanaa! meitä oli 14 soutajaa...siis, yksikin kun sekosi airoissaan, loputkin sekosi. Mutta...mähän tietty soudin koko ajan tahdissa... (noup)...



Milla kulta, sekin oli välillä ihan väsy. Se pääsi uimaan, ja juoksentelemaan. Silläkin oli loma!


Öööö...huoneessa oli kaksi kerrossänkyä, kolmessa nukuttiin, neljäs, tuolla ylhäällä toimitti kaapin virkaa...siellä oli miedän kaikken kassit. Rytökasa.


Mökin rappusilla istuttu ja ympäristöä kuvattu.


Tässä oli meidän mökkiä lähinnä oleva vesipiste, mutta me tollot käveltiin aina ison nurtsin toiselta puolelta hakemaan vesi. Joo, vikana päivänä sit otettiin vesi tosta. Mut mä kyllä aina koiran kanssa aamulenkin yhteydessä pesin nassuni tossa. Raikkaan kylmää vettä, kyllä heräsi!


Tämän nurtsialueen yli loikittiin hakemaan sitä vettä. Tuolla kuvan yläosassa, metsän keskellä on meidän "mökki".


Siis tämä.



Tässäpä istutaan meidän oven edessä.


Nää kuvat on hiukan sekalaisesti...oli niin paljon kuvia, ja vaikeus valita. Enkä jaksanut kaikkia laittaa enää järjestykseen. Mutta siis kuvassa on Suolahden korukaupasta (lue ROJUkaupasta) ostettu "aikuisen naisen" ruusun tuoksu.

Se kauppa on oikeasti ollut vissiin joskus kemikaaliokauppa. Nykyisin siellä myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Me sinne eksyttiin muutama kesä sitten ekan kerran, ja sen jälkeen ollaan käyty siellä joka kesä. Yleensä ostettu koruja, nyt en ostanutkaan, vaan ostin tuoksun. Sisko ja äippä ostivat koruja. Ja äippä myös tuoksua...

Tuo kauppa on kokemisen arvoinen kauppa. oikeasti.
Sen nimi oli "Raija Kaijalainen" Kemikaalio.
Piha oli täynnä lasten leluja, ikkunat täynnä erilaista krääsää, mutta siellä sisällä maailman ihanin myyjä rouva.


Äipällä on 5-vuoden kalenteri "taikakirja". Sinne kirjataan joka vuosi aina meidän seikkailut, säät ja muut tärkeät asiat. Kun ei enää vuoden päästä (tai seuraavana päivänäkään) muista mitä onkaan tehty, äipän taikakirjasta voi aina tarkistaa!


Pakkauspuuhia, kotiinpäin alkaa matka...
Voih ja huoh, tavaramäärää.


Milla pohtii...muistaako ne ottaa mut mukaan?

leiriaikamme oli ihana, runsaasti mahtavia tapahtumia, hyvää säätä, hyvää fiilistä, ruoka oli todella maukasta. Tuonne, samaan paikkaan on joka kesä päästävä. Se on paikka missä mun sielu saa hyvää, se rentouttaa ja voimaannuttaa.
Siellä voin henkisen akkuni ladata.

Tässä jaan teille todella pienen siivun lomasta, en saa mitenkään mahtumaan kaikkea. Mutta tärkeimmät on tässä.

Olen onnellinen!