maanantai 29. kesäkuuta 2009

kesäpäivää rannalla


kaunis vesikasvi...mikä lie? Kertokaa jos tiiätte. Mä vaan kuvaan. :D

Kotona huomasin, kun kuvia ktselin, että tuossa vaeltaa kaksi hämähäkkiä ja onko tuo sudenkorennon kuori?


Tämä lokki vahti tiukasti rannan tuntumassa...sen pesä ja poikaset olivat rantapenkereellä. Yritin lähestyä sitä, mutta eipä tuo lokki ollut mulle suosiollinen. Näin kuitenkin pikku-lokkien lentoa...


Sorsa-emo poikasensa kanssa. Herkkää.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

lapseni, täysikäinen.


Tänään juhlittiin poikani 18-vuotissynttäreitä. Ihan laillisesti oli lasissa alkoholipitoista juomaa, mut ihan vähän vaan.


Mun poitsut kilisyttää juhlan kunniaksi.
Onhan se suuri juttu kun täysi-ikäisyys saavutetaan. Se tapahtuu vain kerran elämässä.


Oli poikien isä tilannut ihanan lohivoileipäkakun. Herrrrkullista!

"perhekuva"

No, erottuhan me ollaan jo ikuisuus sitten, mutta halusin tai meistä haluttiin ottaa perhepotrettikuva. Eli tässä poikien isä, mun poitsut, tai siis meidän, ja mä ite.
Pojat ei kovin mielellään kuvaan tulleet, mut "pienen" painostuksen jälkeen ne tuohon istahtivat.


No joo, enää ei olla synttäreillä. Vaan mentiin naisten kanssa porukalla kattoo uudistettua maauimalaa. Sinne oli rakennettu ihan kunnollinen "kuntosali". Testailtiin laitteita.


Tää oli aika vinkee...ja hauska.

Apuaaaaa....! Vauhti oli hurja, vaatii lihasvoimaa ja tasapainoa. Ja kun tuosta pois tulin, menin kuin humalainen hetken aikaa...hih.

Taas jälleen kerran ihana kesäinen päivä takana! On ihanaa olla olemassa ja saada nauttia elämän pienistä iloista.
Nauttikaa te muutkin! Se kannattaa...ja nauru pidentää ikää...joten musta taitaa tulla aika vanha, nauran niiiin paljon. :D

torstai 25. kesäkuuta 2009

Mattopyykillä

Perinteisesti juuriharjalla.

Ulkona lämpöasteita 25...hiukan pilvinen sää, mutta vain hiukan, kyllä tuo mollukka porottaa täysillä. Nyt on tullut alkuviikko rantailtua, joten on aika tehdä jotain muutakin. Nyt tassut kohti matonpesupaikkaa. Pakollinen kesäoperaatio tämäkin.
Toisaalta, olen kyllä aina pitänyt matonpesusta. Varsinkin kun käy yleisellä matonpesupaikalla. Siellä on aina rento ja mukava fiilis, kaikki pesijät hyvällä ja lupsakalla tuulella.


Yleisin pesuaine näytti edelleen olevan Suomalainen mäntysuopa. Mutta, mille muulle puhtaat matot voisivatkaan tuoksua kuin mäntysuovalle? Se on yksi kesän tuoksuista, mäntysuopa.


Kun olin omat mattoni saanut pestyä, siirryin huilimaan. Kaverini vielä jatkoi omiensa pesua. Mä istahdin penkille, kaivoin kameran ja kävin kuvailemaan.
Vesi viehättää aina. se on kirkasta, raikasta, virkistävää.


Ja tässä sitten muutama matto kuivumassa.

Kun tulin kotiin, olisi voinut luulla, että olen ihan naatti. Mutta mä kävin vielä imuroimaan, kun matot oli poissa lattioilta, näkyi lika! Hyi!
Sen jälkeen ruokaa laittamaan ja sillä aikaa kun kala muhi uunissa, mä konttasin ja pesin keittiön lattian juuriharjalla...juuh, tässä kohtaa pohdin omaa mielenterveyttäni. Juuh, hellettä piisaa ja mä konttaan...

No, vielä tälle illalle on naapurin kaupassa käyttäminen, mattojen haku pesupaikalta, loppujen lattioiden pesu (jos jaksaa).

Sitten suihku ja EI yhtään mitään! Sit vaan relataan.

Mut eiks oo ihanaa kun on kesä ja helle?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kyy kaverina


Tänään kohtasin kyyn kun olimme "työsuhderannalla". työkaverini tyttö tuli sanomaan, että näki käärmeen...en ihan heti uskonut, mutta kun työkaveri tuli perässä ja kertoi saman, tuli muhun liikettä. En suinkaan karkuun lähtenyt, kuten olisi voinut olettaa, ehei.
Mä sanoin paikan vahtimestarille, että odota!! Haen kameran ja kuvaan sen.
Miten niin intohimoinen valokuvaaja?
No, he oottivat ja sain kuvattua.

Kun käärme kohtasi loppunsa (ikävä kyllä), halusin koettaa miltä käärme tuntuu, en ole koskaan käärmettä koittanutkaan. Se oli lämmin ja silkkisen tuntuinen. Ei kylmä ja niljakas, kuten monet luulee. Se tuntui itseasiassa mukavalta.


Eikä tuo nyt niin ruma ole...mutta en kyllä halua että se mua tai muitakaan puree, joten oli hyvä ratkaisu "poistaa" se luikertelemasta.


Tuossa on tuo rantasauna. Tänään minä sain sen kunnian, että laitoin lämpeämään. Hyvät löylyt siellä saa.


Ihan vaan maisemaa.


Mun ystävä/työkaveri oli tehnyt meille evääksi ihanat nyytit, mitkä grillattiin sitten rannalla. Nyyteissä sisällä, sipulia, parsaa, porkkanaa, sieniä ja sulatejuustoa. Todella hyvää!
ja tietenkin makkaraa.


Jälkiruuaksi kahvia ja keksiä.


Ja yksi "taidekuva" Sulka ja järvi.

Taas sellainen mukavan laiska rantapäivä.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

kesäisesti rannalla

Vesi kiveä hyväilee.

Ulkona lämpöasteita 23...joten tarkenee. Eikun autin rattiin ja rannalle.
Lämmöstä ja auringosta on otettava kaikki irti, silloin kun sitä on. Ihan sama vaikka miljoona pölypalloa sisällä juoksisi, ne voi sitten saalistaa imuriin vesisateella. Suomen kesä on sen verran lyhyt ja ailahtelevainen, että mä suuntaan rannalle kun paistaa.


Mun kesänilkka ja nilkkakoru.


Rauhallisella rannalla vesilinnutkin viihtyivät.


Ja taas veden hyväilyä.


Istuin paikoillani ja bongailin kameralla ympäristöä. Keltainen ämpäri oli hyvä kohde, järkevyydestä en tiiä, mutta kuvaaminen on mukavaa.


vaaleanpunainen ämpäri ja sulkiskamppeet.

Huomenna uudelleen rannalle. Nyt on KESÄ!!

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Isän luona kyläilemässä

Maja pihamännyssä.

Ajelin tänään isän luokse maalle. Ihana kesäinen päivä.
Aurinko paistoi, oli lämmintä, monen sateisen ja kylmän päivän jälkeen. Viimein lomalaiselle lämpöä ja aurinkoa!
Tuossa yllä on maja männyssä, mitä olemme varmaankin me kaikki perheen 4 lasta vuorollaan rakentaneet. Kuka enemmän, kuka vähemmän.
Itse olen tuolla männyssä kerran istunut kylmällä talvipakkasella. Olin mukamas karannut kotoa. Jostian olin suivaantunut ja herneen vetässyt nenääni, ja kiipesin tuonne puuhun. En kovin kauaa siellä tarennut istua ja olin todella pettynyt kun ei kukaan lähtenyt mua etsimään. Tuolta puusta on suora näköala ulko-ovelle. Mutta ovi ei kertaakaan auennut, ei kukaan kaivannut. (mutta tosuushan on se, että taisivat tietää mun puussa kykkivän...)
Hauskoja lapsuusmuistoja.


Tässä muurahaiset vallanneet jonkin kasvin kukan nupun.


Omenasato ei isän puissa kovin runsas tule olemaan, emme montaakaan alkua löytäneet, tämä oli isoin. Siitä hyvässä lykyssä omena kasvaa. Halla vei kukat.


Kaksi pientä tomaatinalkua löysimme. Joten tomaattisadostakaan kovin runsas ole tulossa.


Villejä lupiineja.


Sinnikkäästi kiinni, malttaako irrottaa?


Pihavaahteran alla.


Tässä se Suomen kesän symboli, koivu ja sininen taivas.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Juhannuspäivä


Tänäänkään ei jääty sisälle makoilemaan. Vaikka sää oli jälleen epävakaa. Ulos oli päästävä!
Tänään otettiin seuraksemme äipän kanssa mun pikkusiskon ja hänen miehensä ja lähdimme kartan kanssa seikkailemaan Usmi/Kytäjä-sektorille. Tarkoituksenamme löytää jokin uusi grillauspaikka. No, samaan paikkaan kuin ennenkin, tiemme johti. Eli Piilolammille.


Onhan tuo Puolukan kukka? Onhan?


Ei sitten ollut grillauspaikalla enää ritilääkään, nuoriso temmeltänyt. Viime kesänä poltti sieltä puukatoksen, ja ilmeisesti grillipaikan ritilä meni samassa rytinässä.
Ei siellä ollut puitakaan. Joten etsimme maastosta kaikki mahdolliset risut ja saimme kuin saimmekin tulen syttymään. Tosin, lihikset jäivät hiukan viileiksi sisältä, vaikka ulkoa taisivat hiukan kärähtää.


Piti käyttää hullua luovuutta, jotta saimme kaiken grillattua. Mutta naisellahan on aina kaikki mukana mitä tarvitsee. Joten kaivoin naisellisesti linkkuveitsen laukustani, ja vuoltiin muutama tikku, jonka nokassa sitten paistoimme makkarat ja lihikset. Herkkua oli!


Näin kauniisti äippä kattoi meille kahvipöydän.


Ei kyl koskaan mikään maistu niin hyvältä kotona, kuin ulkona luonnossa nautittu.
Raparperipiirakkaa ja kahvia! nam!


Näin taas yksi Juhannus alkaa olla takana. Mukava sellainen.

Juhannusaatto


Juhannusaattona olin vain kotosalla, aamun ja vielä päivänkin. Kuvailin parvekkeelta sateen kastelemaa vaahteraa. Hetken paistoi aurinko, ja vaahtera oli aurinkokylvyssä. Klikkaamalla näkyy vesipisarat.


Pihakeinu näytti idylliseltä, eikä heti uskoisi että tuo on keskellä kerrostalojen pihaa. Häivähdys maalaisromantiikkaa keskellä kaupunkia.


Sateinen parvekkeen kaide.

Tässä kohtaa soittelin äidille, että mitä tehdään. päädyttiin sateisen ilman takia sisätila Juhannukseen. Lähdimme ostamaan videoliikkeestä mässyä...ja olimme menossa äipän sohville makaamaan ja tuijottamaan töllöä. Niin, niin tylsää Juhannusta suunnittelimme.

Mutta sitten sain päähänpiston, että laitetaan viestiä mun veljelle ja hänen vaimolleen ja lähetään ajelemaan pitkin Tuusulantietä, ja treffataan heidän kanssaan jossain.
Äippä lähti hakemaan toiset sukat ja housut jalkaansa, otti meille kupit autoon ja juotavaa ja sitten menoks.

Treffattiin sitten veli ja vaimo Riihikalliossa, mistä ajelimme Sipooseen ja sieltä Karhusaareen.



Tämä kuva yllä on Karhusaaresta. Meripelastusalus valmiina lähtöön.


Karhusaaresta jatkoimme matkaa, kohti Porvoota. Vaikka sää oli epävakaa, oli mukavaa ajella, sillä liikennettä ei ollut nimeksikään. Eikä satanut.
Tässä Porvoon maisemaa.


Ja yksi taidekuva eksyi mukaan.

Matkalla näimme yhden kokon, toisen kokon, mikä oli jo hiilellä, ehkä yhden roihuavan mökin? Tuosta emme ole aivan varmoja, ei päästy riittävän lähelle. Mutta ei se kokkokaan ollut!

Kotimatkalla näimme vielä yhden kokon. En jaksanut pysähtyä sitä kuvaamaan, sen verran jo väsytti ja kotiinkin oli vielä matkaa.

Mutta hauska ja liikkuva Juhannus!

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Linnun metsästystä



Tuossa ylhäällä on ottamani kuva, otin sen kännykkäkameralla, muuta ei ollut kaupparetkellä mukana. Onneksi mulla on kännykässä kamera.
Lähetin kuvan Aamupostiin ja lehteenhän se pääsi.

Tuossa yläkuvassa on meneillään rauhallinen hetki. Mutta pian tuon kuvan oton jälkeen palomiehet loikkivat pitkin kaupan käytäviä hienoin balettiloikin, yrittäen saada lintua kiinni.
Pieni linnunpoika oli eksynyt kauppaan sisälle. Oli lentänyt kassan mukaan päin ikkunaa monta kertaa, ja oli jo aika pökerryksissä.
En ehtinyt jäädä seuraamaan pidemmäksi aikaa, mutt piristi päivää nähdä ronskit palomiehet haaveineen ja balettiloikkineen.

Kun klikkaat isommaksi, saatat saada selvän tekstistäkin.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Sasaliinin 40-vuotis juhlat.




Kakku...sekin piti leikata. Melkein onnistuin jopa ilman sähläystä, vain huulipielissä hiukan kermaa, mutta ehdin ne lipasta pois ennen kuvaamista. Kakku oli erittäin hyvää!


Lahjapöytäni.

Lahjoja; Nomination rannekoru ja kaksi palaa, nilkkaketju, sydän-avaimenperä, maljakko+rahaa, lahjakortti, kuumailmapallomatka, kukka.

...ja kaikkein parasta...kaikki rakkaat ihmiset jotka saapuivat paikalle! Se oli se tärkein, ei nuo lahjakset, vaikka ne niin kivoja onkin.
Mutta niitä tärkeämpää oli se yhdessäolo, hauskan ja kauniin aurinkoisen päivän jakaminen.





Sisko laittaa mulle nilkkaketjua, kun mun liki tunnottomilla sormillani on hankala mitään pientä näpertää. Mutta apu on onneksi aina lähellä.


Hei Kamoon!!! Ei oo totta! Kuuailmapallomatka!
Mä olen haaveillut tuosta vuosia. Tässä missä asun, näen lähtevät pallot parvekkeelta. Useasti istun illalla niiden nousua katselemassa, ja haaveilen olevani kyydissä.
olen toisinaan koiran kanssa lenkillä, ja jään katselemaan aivan viereen pallojen nousua.

Viime kesänä puhuin asiasta enolleni, joka asuu Ruotsissa. Hän oli Suomen vierailulla, ja kuuli mun haaveesta. Sen päätti toteuttaa......Nyt siis vain täytyy sopia lähtöpäivä.
Hiukan jänskättää...Mutta Jee!!


Minä makkaramestarina...makkarat pääsivät hiukan kärähtämään, mutta tekivät hyvin kauppansa. Mulla on erittäin keskittynyt ilme, tuo on taitolaji!
Se joka normaalisti hoitaa grillaamisen, on mun iskä, se oli saunassa, niin kunnia lankesi minulle.

Tässä makkarat ennen kärähtämistä.





Tässä siskoni miehensä kanssa. Niin ihana kesäfiilis kuva!
Kiitos kun olitte paikalla!
Mun kamut.




Tuo keskimmäinen on hyvän ystäväni poika, ja vaalea pitkätukka on mun nuorempi, ja lyhyttukkainen on mun vanhempi poika.
Tässä vissiin pohditaan jotain hiuksiin liittyvää? Kun tolleen hiuksiaan tuossa levittelee? Keskusteleekohan ne hoitoaineista? hih.

Pian on mun vanhemman pojan syntymäpäivä, ensi viikolla täyttää 18-vuotta. Eka lapsistani tulee täysi-ikäiseksi. Vaikea joskus ymmärtää, että lapsetkin kasvavat...ja lentävät pesästä.
Mutta näinhän se menee...


Mölkkyä pelattiin, tietenkin!

Heh, mä olin tosi hyvin aina kärryillä, etkä ketkä kuuluivat mun joukkueeseen.
kannustin kaikkia, varmuuden vuoksi.
Mun osuminen oli aina jännitysmomentti. Mutta taisin mä joskus ihan osuakin.

Mutta sitten tuo siskon mies heitti hyvän heiton ja tuli voitto! Mä siihen kiljumaan "että meillä on tasottava vuoro!"
Siskon mies hiukan huvittuneena, että "hei, ollaan samassa joukkueessa, siis ME voitettiin"...
hehhehehe....

Tässä sitten relataan...




Mutta eilen illalla, enne nukkumaan menoa, kävin tavaroitani läpi, mitä juhlista kannoin kotiin. Huomasin sieltä puuttuvan yhden kirjekuoren, sen kuoren missä olivat lahjarahat.
Tajusin että kaikki kirjekuoret menivät roskiin..kortit vain pakattiin lahjakassiin.
Apua! Onhan raha aina rahaa, eikä sitä ylimääräistä koskaan ole.
siinä pohtimaan että mä kannoin sen roskiksen sinne roskikseen, ja se pussi oli suljettu (onneksi äippä käski sen sitoa).
Sen pussin laitoin kannelliseen ulkoroskikseen, joka oli täysin tyhjä. Päättelin että tuskin sitä tullaan heti aamutuimaan, varsinkaan sunnuntaina, tyhjentämään. Kun oli muutenkin vasta tyhjennetty.
Meinasin yöllä lähteä ajamaan takaisin majalle, mutta päättelin että rahakuori on turvassa ja menen vasta aamulla.
Satoi kaatamalla ja ukkosti, ei oikein huvittanut siihen säähän lähteä ajamaan ja päättelyni tuloksena tiesin että se siellä säilyy aamuun.

Tänä aamuna ajelin sitten majalle. Aukaisin roskiksen, tongin sen läpi. Ja kas! siellähän se kuori oli, tallessa. Vain hiukan kosteana, ei kastuneena. Oli vain imenyt itseensä ympäröivää kosteutta.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kiitos kaikille mukana olijoille, teitte päivästäni hauskan, ihanan ja ikimuistettavan. Ilman teitä juhlat eivät olisi onnistuneet!