lauantai 28. helmikuuta 2009

Rentouttavaa valoa.

Tänään olen siivonnut kotia. Millan juoksuaika on ohitse ja veritippavanaa ei enää synny. Siitä innostuneena kävin vaihtamaan lakanoita, pesemään lattioita, pesemään pyykkiä. Tein ruokaakin yhdessä välissä, tosin sitä ennen piti käydä kaupassa hakemassa ainekset ruokaan. Mutta se hoitui samalla kun vein Millan ulos pissille ja heitin roskat pihan roskikseen.

Sitten sitä ruokaa laittamaan ja syömään. Olikin nälkä kaiken siivoamisen jälkeen. Mutta niin hyvä mieli kun koti oli taas puhdas ja raikkaan tuoksuinen. Eikä enää lakanat ole täynnä veritippoja (juu, koira saa nukkua sängyssä...).

Lopulta pääsin saunaan. Saunasta tullessa laitoin kynttilät palamaan, osa tuoksuvia, joten nyt kodissa tuoksuu puhtaus ja tuoksuvat kynttilät. On ihanan rento olo saunan jälkeen ja odotan ilolla pääsyä raikkaisiin puhtaisiin lakanoihin.
Mielestäni mukava ja onnistunut lauantai-päivä.

perjantai 27. helmikuuta 2009

kuvia lukusuorasta

Ei tää kyllä ole vieläkään valmis...tiistaina on seuraavan kerran aikaa tätä väsätä.
Ehkä sitten saan sen loppuun saakka. Mahdollisesti. Mutta tästä saa hiukan kuvaa siitä,
minkälainen siitä tulee. Tässä tehty nyt suurinpiirtein 15metriä...Alla myös kuva 10 metrin kohdalta, siinä on värinä keltainen. Kun vaihtuu uusi kymppi, vaihtuu väri.
Tuohon Kahden ekan metrin matkalle tulee viivat sentin välein, se onkin sitten se viimeinen homma, jonka toivon mukaan saan valmiiksi tiistaina. Valmiista systeemistä tulee uusi kuva.

Mutta kyllä on moni käynyt tekelettä katselemassa. Lapsetkin tekevät jonon nyt suoraan, ja kaikki innokkaasti kulkevat viivaa pitkin. Hassua, yks viiva lattialla viihdyttää niin paljon.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Jana, lukusuora vai mikä lie?

Voih ja huoh...
Tää tapahtuu joka ikinen kevät, tosin kevät tuntuu tulevan joka ikinen vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin? Olen niin levoton...Ihan höpöjä duunailen, tai milloin en duunailisi?

Töissä...
sovittiin että teen sellaisen pitkän lukujanan luokan edessä olevalle käytävälle. Sellaisen 20 metriä pitkän. Siihen metrin välein jana-merkki. Näin lapset joilla on hahmottamisongelmia, voivat omalla kropallaan hahmoittaa matkoja ja tehdä erilaisia mittaustehtäviä.

Kunnianhimoinen kun olen, päätin tehdä sen taas ihan vimpan päälle. Joku toinen ehkä olis laittanut vaan maalarinteippiä lattiaan, ja siinä se. Mä innostuin leikkaamaan askartelukartongista (sinisestä) kahden 2cm suikaleita, niitä sitten viivottimella tekemään ja saksilla leikkaamaan, sitten kontaktimuovista 4cm leveitä suikaleita millä sen kartongin liimaan lattiaan.
punaisesta kartongista tulee sitten poikittain aina se metrin kohta. joo....ja tällä mun selällä siellä lattialla könysin, naama punaisena ja ihan hikisenä puuskutin.

Sit siinä lattialla röhnöttäessäni näen neljä kappaletta isoja kenkiä, ja sit vaan sinisiä housun lahkeita, päätä nostaessani näen kaksi poliisi-miestä. (ne on komeita!!). Joo, mä niille sanoin sit et tässä tehdään meidän henkilökunnalle testiä, jos pystyy kävelee suoraan aamulla, saa jäädä töihin... (tosi fiksu kommentti?). Ne vaan hymyili ja jatkoivat matkaa. Enks mä osaa aatella sit mitä suustani syöllän?

Tuli sitä sitten katsomaan meitin huoltomies, se ei yhtään tykännyt mun puuhista. Sen mielestä ei oo yhtään hyvä asia. Menee kuulemma lattia piloille? No, olin tehnyt sitä silloin jo 15 metriä, olin sit aika napakka ja sanoin et "jana jää!". Se siitä.

Huomenna täytyy jatkaa janaa, ja tehdä loput 5m ja ne janan poikkimerkit.
Kun saan valmiiksi, saatan kuvan siitä räpsäistä...

maanantai 23. helmikuuta 2009

Esikoiseni autokouluun.

<----- Tänne sen jätin...

En voi ymmärtää tätä ollenkaan. Kuinka kamalan pieniä nykyisin autokouluun oikein hyväksytään ja otetaan? Ihan justhan toi mun poika syntyi. Ei oo vieläkään raskauskilot (ai, niitäkö ne edelleen?) pois lähteneet mun vyötäröltä.
Mä sen pojan sinne vein, silmät pyöreinä kattelin, että ihan yksinkö se pitää sinne jättää? Eiks äiti saisi jäädä mukaan? Turvaksi? :)) Kylläpä tuntuu niin oudolta, näin ne vaan kasvaa, ihan lupaa kysymättä, joka vuosi. No, näinhän tää menee. Kohta ne saakin noi pojat mua kyytsätä ja kuskata. Ei tarvii mun niitä kuskailla, voidaan vaihtaa osia.
Jos me vaihdetaan osia, niin voinkohan mä alkaa niiltä rahaakin pyytää? Olis aika näppärää? ;)

Mutta tänään tälläistä, mitähän huomenna?

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

pienen miehen synttäreillä.


Tänään olimme pienen miehen 2-vuotissyntymäpäivillä. Tarjolla oli herkkua jos jonkinlaista.
Intouduttiin samalla pelailemaan, "analyysiä"...siinä yksi on kohde ja muut kertovat siitä psykiatrille, joka koittaa päätellä kuka on kyseessä. Oli muuten hauskaa!
Sen jälkeen kun joukko väheni, siirryimme singstarin maailmaan. Olipas kivaa hoilailla. :)
Ihan menee nuotin vierestä, mutta hälläkö väliä? Pääasia että meillä oli kivaa!

Nyt on viikon loma ohi ja huomenna taas työt kutsuvat ja arki alkaa.
Mutta kyllä kaikkea kivaa ehtikin jo mujn lyhyeen lomaviikkoon tulla. Voi hyvin jo täihin palaillakin. Lepäämään. =)

perjantai 20. helmikuuta 2009

Kevättä ilmassa...

Elämä kuljettaa, ihan omia polkujaan.
Hyvä niin, ei tarvitse aina itse valita suuntaa, kun se tuodaan tarjottimella nenän eteen. Pitää ite vain mutustella. Niin, ja tietty uskaltaa heittäytyä...
Niin monen vuoden omituisten kiemuroiden jälkeen, kaksi tietä kohtaavat. Minä ja hän.
Nyt ollaan ja ihmetellään ja katsotaan mihin ihmeeseen tämä tie johtaakaan. Jes, siis niin hyvä fiilis. Sai herätä aamulla turvallisesti kainalosta. Voi wide. Niin harvinaista herkkua... :)

Mutta, arki taas koittaa... 160km tuossa välissä on matkaa...joten ei ainakaan ihan arkiseksi väserrykseksi muutu kertaheitolla. Mut on myös ihanaa, että toinen osapuoli ei ole entuudestaan vieras, vaan tuttu. Mutta nyt kun ollaan puhuttu, naureskeltu, kerrattu elämänkaaria, se toinen ei olekaan niin tuttu kuin luuli. Sepäs onkin hyvä asia...voi kerros kerrokselta avata.

Tää seikkailu on sellainen, että katson loppuun saakka...

maanantai 16. helmikuuta 2009

Jälki hangessa



Jänöpupun jäljet lumisessa metsässä. Aamulla koiran kanssa lenkillä...nähtiin myös outo puun kappale korkealla puun haarassa...Myrksy heittänyt sen hassusti tuonne ylös... ;)

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Talviretkellä






Tänään paistoi aurinko ihanasti ja oli aivan pakko siirtyä sisätiloista ulkoilmaan. Kylmää kyllä oli, pakkasta liki 10 astetta ja kylmä viimainen tuuli.

Kamera kainaloon ja kohti luontoa ja talvisia maisemia. Koira takaronttiin ja kahvit termariin. Muutamia jännittäviä hetkiä lumisilla teillä, päästäänkö kohteeseen vai raappaako auton maha maahan. Päästiin.

Nappasin matkaan vielä äipän, kaksin mukavempaa.
Talviset maisemat olivat upeita, sormet kohmeessa kuvailin.
Tässä rehuja kuvattuna, koiranputkea, jokin törröttäjä hangessa, sekä pajunkissa, joka jo työntää lakkia päästään. Selvästikin kevät tulossa kun on pajunkissalla hiippalakki vinossa.

Ihana ulkoilupäivä!

torstai 12. helmikuuta 2009

Nukahdus

Nyt on kaksi päivää särkenyt päätä, lähinnä öisin. Olen nähn yt runsaasti levottomia ahdistavia outoja unia. Kuten maalaistalon emäntä keinosiemennys aikaan, koiranpentuja pukkasi joka raosta, samoin possuja. Sitten mä jouduin työntää käteeni sellasen siementäjän hanskan ja siementämään sonnin(?HÄ?). Heräsin lopulta kammottavaan päänsärkyyn. Eikun lääkekaapille nappia nappaamaan, jotenkin nukahdin onneksi.
Päivä meni eilen jotenkuten...raskas olo oli koko ajan. Mutta illalla kävin siellä kampaajalla, jost kuvakin tuossa alla. Se himpun piristi eilistä päänsärkypäivää. Mut maate menin pötköttämään jo aikaisin.

Viime yönä jälleen outoja unia, en oikeen muista mitä, mut ei todellakaan mitään tolkkua. Heräsin taas kammottavaan päänsärkyyn. Hieroin omaa takaraivoa/kallonpohjaa minkä pystyin, huippas ja olo olit hutera. Lämmitin kaurahaudepussin ja se niskaan ja taas nappia naamaan. Aamulla herätessäni se sama särky jatkui. MURH!
Päättelin niskani olevan ihan jumissa, ja otin lihasrelaksantin ennen töihin lähtöä...virhe!
Mua nukutti niin armottomasti, siis todella kamalasti. Oli pakko lähteä pois luokasta ja mennä hetkeksi vessaan nukkumaan. Tai piti vaan mennä hetkeksi lepäämään, mut nukahdin pöntölle. (kansi sentään kiinni). Ulos tullessani (10min päästä) oli oppilas käytävällä ja sanoi mulle, että "näytät just heränneeltä". Voi, olispa poika arvannut että juuri näin olikin.

Nyt olen saanut hiukan päätä paremmaksi, jaksoin tähänkin jotain rustata. Olis enää huominen töitä ja sitten talvilomalle viikoksi. Huoh ja ihanuus!