sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Luminen lenkkikaveri

Milla

Ulkona pakkasta -5. Ei tuule, suhteellisen tyyntä.
Hiljalleen satelee lunta.
Jalat...juu, taitaa kantaa...Siispä ulos Millan kanssa!


Milla rakastaa lunta...enemmän kuin vettä. Lumessa se jaksaa kirmata ja piiloutua kinoksien taakse. Sen riemua on mukava katsella.


Ihanaa saada juosta! Lujaa, lumessa pomppien, kieli melkein keskellä suuta.
Olla eläimellinen, koira. Niin se Milla taitaa ajatella.
Ja nauttii kun minä, emäntä, pääsen taas liikkumaan melkein normaalisti. Pääsee koirakin taas paremmille lenkeille.

Koiran rakkaus on aika pyyteetöntä. Jos ei emännän jalat kanna, koira tyytyy siihen. Kun jalat kantaa, koira nauttii saadessaan pidemmän lenkin.
iin hyvä mieli tulee itselleni kun olen saanut koiran lenkille, metsään.


Ihana utelias luminen kuono.


Tuonne, metsään...lumen keskelle tiemme tänään vei.

Oli hyvää ja virkistävää päästä sulattelemaan kaikkia jouluruokia...niitä kun taas on syöty, liikaa.

3 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus sinulla höystettynä ihanilla talvikuvilla ja iloisella koiralla :)

    Mukavia hetkiä loppuvuoteen !

    VastaaPoista
  2. Jee!
    Hyvä ajatusmatkaaja...palkinnon saat noutaa täältä. :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.