keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Hilman kanssa lääkärissä.


Hilma kantokopassa

Hilmalla on sellainen omituinen sairaus. Sille tulee aika-ajoin outoja patteja päähän, tassuihin ja ympäri kehoa. Sen jälkeen kun ne patit häviää, alkaa Hilmalla omituinen ihottuma, ja sen jälkeen ihottumakohdasta lähtee karvat. Noita paljaita alueita voi olla kymmeniäkin pitkin kehoa. Kun aikaa kuluu, Hilma paranee aina itsestään.
Hilman tuosta vaivasta olen läääkärissä käyttänyt silloin kun tämä vaiva vuosia sitten alkoi. Syytä omituiseen patteiluun ja karvanlähtöön ei löydetty ja Hilma parani spontaanisti ilman hoitoa.

Noita aikoja Hilmalle tulee aina aika-ajoin edelleen, muutama vuoden aikana.
Nyt Hilmalla ollut sellainen jo pidemmän aikaa ja päätin mennä lääkäriin kun Hilma myös alkoi laihtumaan jo oli hetken hyvinkin heikon oloinen.

Lääkärissä tutkittiin tarkkaan, rapsuteltiin ihonäytteitä, ei löydetty loisia. Madottanutkin olen kaksi kertaa vuodessa kotosalla.
Verikokeet kertoivat kaikkien sisäelimien olevan kunnossa, ei hätää sen suhteen. Mutta verikokeessa kävi ilmi, että Hilman kehossa on meneillään voimakkaampi tulehdustila.
Syynä voi olla allergia...tai sitten jotain ihan muuta.

Päädyttiin seurantatilaan, eli sai antibioottikuurin, ja voimakkaan loishäädön. Kahden viikon päästä on kontrollikäynti eläinlääkärille ja katsotaan miten Hilman veriarvot silloin sanovat.

Mutta aamulla...kun tyhjensin kissojen hiekka-astiaa...vastassa oli yököttävä näky!
Hilmalla oli kuin olikin matoja! Siitäkin huolimatta että madotan kaikki eläimet kaksi kertaa vuodessa ja kissat ovat kaikki sisäkissoja, joille en syötä raakaa lihaa.

Kun olen inhottavav utelias, huuhtelin madot pois kakasta ja tein nettisurffailua, että mitkä madot ovat kyseessä. Suolinkainenhan tuo...nuori sellainen, tai itseasiassa noita on tuossa kipossa 9kpl. YÖÖÖÖKK!!!

No, osa Hilman olosta johtui noista madoista, mutta ei selitä kuitenkaan kaikkia oireita...ikävä kyllä. Ne patit ja kaljuuntuminen eivät johdu noista suolinkaisista. Olisipa ollutkin niin helppo ratkaisu, mutta...odotellaan nyt ja seuraillaan Hilman vointia.

Nyt on kaikki eläimet ekstra vahvalla matokuurilla...varmuuden vuoksi...
Jos pystyt, kurkkaa noita ällötyksiä tossa alla.. HYI!



Suolinkainen.

Jatkan vielä tarinaa..

Kävi pikkukissa laatikolla kakalla, kävin kurkkaa, ja kas, suolinkaisia sielläkin. :(
Aamulla madotettu koko jengi...viel on Toffo kakkaamatta, ja koira, Milla jo yökkii siihen malliin että pian oksentaa....ja arvata saattaa...matoja. Hyi!

taitaa olla niin, että Mini toi meille mukanaan nuo madot. Vaikkakin Mini oli madotettu ennen luovutusta, mutta sitä uusintamadotusta ei ollut tehty, joten ne munat ku kuoritui, oli taas uudet suolinkaiset liikkeellä ja nyt koko mun laumassani.
Näyttää Axilur vet tehoavan hyvin...joten kahden viikon kuluttua uusitaan taas koko rumba. Toivoaksemme pääsemme madoista!

6 kommenttia:

  1. Moi! Tulin kurkkaamaan pitkästä aikaa... ja eläinperhe on kasvanut -kiva kiva!
    Hilman sairaus on tosi outo. Eipä kokemusta moisesta. Kunpa ei ois taustalla mitään vakavampaa.
    On ne YÖKK, nähty meilläkin suolinkaisia ynnä hakamatoja jyrsijöitä saalistavilla kissoilla. Kyllä pitäis lähteä Axilurilla, kun oot vielä huomannut kuurin uusimisen. Vaan oot aika sisupussi, kerrassaan pitkäjänteinen kun jaksat koko lauman kolmena peräkkäisenä pvnä. Vai ootko löytänyt jonkun hyvän niksin?
    Mulla on vähän eri tietoa matojen tulosta. En usko että raakaa lihaa syömällä niitä sais (tarkoitan että jos se raaka liha on kaupan lihatiskiltä, siis jotain muuta kuin kissojen saaliseläimiä). Mutta raaka järvikala -sitä pitää välttää, raaka muikku tuo vaikeasti häädettävät heisimadot.
    terv. lumi

    VastaaPoista
  2. hei lumi!

    Kiitos mukavan pitkästä viestistä.
    Kyllä, koko lauman olen sisulla madottanut, kolmena peräkkäisenä päivänä ja uusi tehokuuri sitten kahden viikon päästä.

    Ei mulla mitään ihme niksiä ole. Kissa jalkojen väliin ja kiinni sohvannurkkaan, tukeva ote suusta ja suu auki ja pieni pillerinpalanen kurkkuun ja puhallus nenään. (puhallus laittaa kissan nielaisemaan) ja uusi pala suuhun...

    Koiralle ihan vaan suu auki, pilleri kurkkuun ja suu kiinni, ja uudelleen... :)

    VastaaPoista
  3. No huh. Olin juuri katsomassa kuvaa kammottavasta suolinkaisesta kun sivulla leijuva lumihiutale liikkui suolikaisessa. Pelästyin jo että tämä on elävä...
    Onneksi ei sentään. Valokuvaa lumihiutale elävöitti myös mutta positiivisella tavalla. On kuin lunta sataisi.

    VastaaPoista
  4. Noinhan se käy näpsästi madotus kun osaa :))
    Ei muuten tartu ihmiseen nuo suolinkaisinhotukset. Silti ei tee mieli näpelöidä sormilla.

    Hyvää Joulunaikaa koko poppoolle!
    t.lumi

    VastaaPoista
  5. Moi! Näkyy olevan aikaa, kun tänne on kommentoitu, mutta kommentoin kuitenkin. Kun puhallat kissan nenään, niin puhallatko matkan päästä, vai suu kiinni kissan nenässä? Ethän varmasti ole itse tässä tapauksessa saanut tartuntaa? :o Suolinkaisen kuoriutuneet toukat kun nousevat ylähengitysteihin keuhkojen kautta.. Suosittelen myös itsensä madottamista, mikäli lemmikeillä suolinkaisia löytyy, ne kun helposti tarttuvat myös ihmiseen, jos vaikka kissa nukkuu samassa sängyssä tms.. :)

    VastaaPoista
  6. Hyiiiiii...
    Mä pussaan kissaa suoraan nenälle. Yöks!
    Miten sitä itsensä madottaa? Saako apteekista?

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.