keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Taukoa...odottelua.

Tervehdys!

Nyt on ollut taas luova tauko kuvaamisessa ja blogin ylläpidossa. Jonkin tasoinen väsymys/alakulo on vaivannut tässä syksyn pimeydessä. Ei ilmat ole houkutelleet ulos kuvaamaan, olen vain ryöminyt sängyn pohjalle ja katsellut kynttilöiden lepatusta kotosalla. Niin, olisin tosiaan voinut kuvata tunnelmallisen kynttilän, mutta en ole saanut aikaiseksi edes sitä.
Parempaa vireystilaa odotellessa.

Mutta palaan kyllä, ja kuvien kera. Nyt kerron kuulumisia ilman kuvia. Kait se passaa?

Töissä sujuu ihan mukavasti. Vaikka muutamia sikainfluenssaisia on ollut hyvinkin lähellä, olen säästynyt tartunnalta itse. Nyt on jo rokotteen teho päällä ja sairastumisen riski on enää hyvin pieni. Edelleen töissä kulkee sikapöpö, mutta en hermoile sen kanssa.

Ystävän/nuoruuden ja lapsuudentutun kuolema sikainfluenssaan säväytti, ja toi koko inhottavan taudin lähelle, liki itseään. Sai tuntea sen sairauden vaikutuksen lähellä. Suru ja ihmetys on edelleen suuri, mutta arki pyörii ja antaa turvaa.

Poikienkin kanssa sujuu oikein mukavasti.
Käytiin nuoremmalle ostamassa pari viikkoa sitten aika kähee takki. Sellainen aitonahkainen täyspitkä nilkkaan saakka musta lepattava takki.
On aika mageen näköinen tuon mun teinin päällä. Pitkä vaalea tukka laskeutuu mustan takin päälle ja hulmuaa tuulessa kilpaa takin helmojen kanssa. Aika vaikuttava näky. Oli ainut takki minkä tuo teini suostuu päälleen laittamaan, ja mitäs se äiti ei tekisi lapsensa eteen. Maksoi itsenä kipeäksi takista. Nooh, sai kyllä avustusta takin ostoon etukäteisjoululahjarahojen muodossa. Kiitos osallistujille.

Niin, ja oli meillä työpaikan pikkujoulutkin, ne olikin aika hupaisat! Hauskaa oli!!!

Nyt alkaa töissä joulun valmistelupuuhat. Joulukalenterin väsäämistä, joulujuhla-esityksen harjoittelua ja tietty ne perinteiset tontut ja jouluenkelit ym muut askartelut.

Ei täällä asiat huonosti meillä ole, vain synkkyys ja pimeys kaataa alleen. Mutta sinnikkäästi arjessa ollaan ja homma etenee.

Laittelen jotain kuvia kun saan aikaiseksi.

2 kommenttia:

  1. Ei ihme että tällainen tumma olotila vie voimia ja halua mennä ulos kuvaamaan. Kunhan hiukan aikaa odotellaan niin johan alkaa aurinko pilkistellä, hyvää viikonloppua sinulle. Vai on magee takki, niin ne pojatkin haluaa pukeutua hyvin, on kokemusta ;-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä syksyn pimeys ja ainaiset sateet laittaa täälläkin mielen matalaksi - jotenkin tuntuu, että tämä syksy on ollut erikoisen väsyttävä ja pitkä - mutta kyllä se tästä.

    Tsemppiä sinulle ja iloisia joulunodotushetkiä :)

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.