tiistai 10. marraskuuta 2009

Illan hämärässä


Puut kuorrutettuina.

Ulkona on nyt kauniin näköistä. Puissa on hento peito. Ei raskas, vaan sellainen sokerikuorrutepeitto. Myöhemmin nähtävissä niitä kermakakkupeittoja. Mutta ei ihan vielä, vaikkakin sääennuste sellaista lupailikin.
Oli mukava kävellä ulkosalla, käydä koira lenkittämässä. Oli leppoinen ilma, hiukan hiutaleita ilmassa, tyyntä ja "lämpöistä".



Milla tykkää lumesta. Mutta ei nyt vielä siitä riehaantunut, sen verran kuitenkin vähän, ettei kunnon kuoppia saa kaivettua. Mutta kyllä se lumesta tykkää, toisin kuin emäntänsä.

Tänään sain riskiryhmäläisenä sikapiikin käsivarteeni, mutta pahaa pelkään että piikin suoja alkaa liian myöhään. Työpaikallani jo on siarastuneita...ja kaksi viikkoa kestää ennenkuin kunnon suoja on päällä. Uskon sairastuvani ennen sitä. Harmi että rokotusten aloittaminen viivästyi. Näin riskiryhmäläisenä pohdituttaa paljonkin.

Mutta ei auta, en ole ainut tässä jamassa oleva. Ei voi lukkiutua kotiinkaan, ei saa antaa pelolle valtaa liikaa. Arki pyörii siltikin. Nyt vain toivon että hyvä yleishygieniä ja oma vastustuskyky on sen verran korkealla, että säästyn terveenä.

Olka on nyt pikkuhiljaa kipeytynyt pistospaikasta. Huomenna pitäisi sivuoireiden olla kovimmillaan, jos niitä tulee.

Mutta näillä mennään, ei siinä muuta.

6 kommenttia:

  1. Voi ku meilläkin täälä Pohojanmaalla olis maa nuan valakoonen,täälä mustaa ja märkää.

    VastaaPoista
  2. Ms-Riskiryhmäläisiä minäkin, sain sikarokotteen viikko sitten, ei sivuvaikutuksia, käsi oli arka.

    VastaaPoista
  3. Kermakuorrutusta saatiin viime yönä tänne Savoon. Onneksi nyt pakastuu, niin saamme myös pitää valkoisen maiseman - ainakin toistaiseksi.

    Tyytyväiseltä näyttää tilanteeseen ainakin lenkkikaverisi.

    VastaaPoista
  4. Hei sasaliini!

    Niin vain kävi, et aikaa on kulunut, kun viieksi tänne kommenttini jätin, vaikka aika-ajoin olenkin tällä pyörähtänyt.

    Aivan hengästyttävän ihania ja kauniita kuvia sinula täällä ja hyvä sananiekkakin sinä olet ;)

    Kivaa, ett sinulla on tällainen blogi täällä, jossa kerrot niin itsestäsi kuin noista kivoista karvaisista ystävistäsikin.

    Myöskin minä kiitän vanhemmistani.
    Isä ei elä enään, hän kuoli 5-vuotta sitten, mutta usein ajatukseni käy isässä ja hänen olemuksessaan. Äiti on minulle hyvin tärkeä ihminen...läheinen...
    Hän on jo vanha ja ajan rajallisuus tulee nopeaan vastaan ja tiedän; kun äidin kohdalla täyttyy, silloin minulla on vaikeaa, niin iso juttu se tulee olemaan.

    ...Mutta niin se talvi vain tekee tuloaan tosissaan. Tääläkin meillä on satanut lunta jo useaan otteeseen ja sitten sulanut pois. Nyt maassa ja puissa samanlainen huntukuorrute kuin sinullakin kuvissasi. Toivotavasti ei tulis paljoa lunta tänä talvena, sillä justiin siitä lumesta en tykkää minäkään, enkä talven kylmistä ja pakkasista.

    VastaaPoista
  5. Hei maailma!

    Kylläpä ilahduin kun huomasin sun jättäneen kommentin. Kiva että edelleen vierailet täällä. Se että ihmiset jättävät tänne kommenttinsa jaksaa kannustaa blogia pitämään, tietää että on joku joka haluaa lukea. Ja tietää että kuvat tuottavat iloa muillekin kuin minulle.

    Kiitos teille kaikille!

    Ja maailma, ei mikään koskaan korvaa meille meidän rakkaita vanhempiamme. <3

    VastaaPoista
  6. Kauniita ja tunnelmallisia lumikuvia :)

    Toivottavasti säästyt tartunnalta, että rokotus antaisi jo suojan ennen tuota kahta viikkoa. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.