keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Akaattikotilot


Taavi ^

Meidän luokkamme sai lahjaksi kaksi akaattikotiloa, joiden nimiksi sitten tuli Tiivi ja Taavi. Aivan vahingossa. Satuin niitä kerran kutsumaan niillä nimillä ja luokkamme oppilaat omaksuivat ne heti. Joten uusimmat luokkamme jäsenet ovat Tiivi ja Taavi.


Tiivi ^

Kävimme viime keväänä kyläilemässä ystävyyskoulussamme ja siellä näimme ekan kerran akaattikotilon. Ja koskapa luokkamme aikuiset, minä ja ope, olemme kumpikin eläimiin hörähtäneitä, innostuimme tuosta limaisesta ötökästä.
Nyt syksyllä tarjoutui tilaisuus saada omaksi kaksi akaattia. Ystävyyskoulumme oli saanut niitä pari lisää ja näin Tiivi ja Taavi sitten kotiutuivat meidän koululle ja meidän luokkaan.

Akaatit ovat pääasiassa mun vastuullani ja meidän isosta ryhmästä olivat kaikki oppilaat innokkaita tulemaan viikon kestäviin hoitovuoroihin.
Oppilaiden tehtävänä on tuoda kotoa niille ruokaa, vaihtaa vanhat ruuat pois ja laittaa uudet tilalle. Puhdistetaan ulosteet pois turpeen joukosta, vaihdetaan vesi ja suihkupullolla suihkutellen pidetään terraario kosteana ja lämpimänä.
Hoitovuorot käynnistyivät heti ja oppilaat ovat hyvin innokkaita.

En olisi ikinä, koskaan, kuvitellut sanovani, mutta noilla limaisilla ötököilläkin on luonne!
Tiivi on hiukan "epäsosiaalinen" ja mielellään menee kuoreensa, kun taas Taavi liikkuu laajalla alueella, työntää tuntosarviaan esille heti kun joku aukaisee terraarion luukun.
Hmm...???
Siis puhun nyt kotiloista?

No jokatapauksessa, niitä on yllättävän mielenkiintoista seurailla.




Tiivi reissussa.

Akaattikotilot elävät siis luokassamme, terraariossa. Terraarion lämpötilan täytyy olla yli 20 astetta, muuten on vaarana että kotilot alkavat horrostamaan. Tosin, ei se vaarallista ole kotiloille, horrostaisivat ne luonnossakin.
Pohjana on luonnonturvetta, sellasta missä ei ole lisätty minkäänlaisia lisäaineita, siis täysin luomua.
Tuo pohjaturve vaihdetaan vain muutaman kerran vuodessa, muuten päivittäinen puhtaanapito riittää.
Ruoka on hyvin kasvisperäistä, lihaa vain harvoin.
Mutta kalkkia on oltava saatavilla päivittäin, sitä saa esim. kananmunankuorista, tai helpommin, sepiansuomusta. (tuo valkoinen tuolla terraarion nurkassa).

Hoito on helppoa eikä vie kovinkaan paljon aikaa.

Että tälläistä tällä kertaa.

3 kommenttia:

  1. Hauska tarina. =)


    Meillä tyttärellä oli joskus tavallisia kotiloetanoita (Lahdessa jo vitsaus) karkkilaatikossa jossa kanteen oli pistelty reikiä.

    Tyttö syötti niille salaatinlehtiä, voikukanlehteä ja tosiaan kurkkua.

    Mutta pari viikkoa etanoita katseltuaan hän tuli siihen tulokseen etteivät ne ole kovin kivoja lemmikkejä kun niitä ei voi pitää sylissä eikä silittää... =)

    Niinpä hän vei ne takaisin luontoon.

    VastaaPoista
  2. Hei Una!

    Niin, noita ei voi sylittää eikä niiden kanssa voi leikkiä. Mutta oppilaita ne kuitenkin kovasti kiinnostavat. Onneksi.

    Nuokin ovat vielä nuoria yksilöitä ja kasvavat vielä.

    Hauska tuo tyttäresi tarina ja kokemus etanoista. :)

    VastaaPoista
  3. Tällainen toiminta antaa varmasti monelle lapselle kipinän luonnon muuhunkin tutkimiseen ja kiinnostuksen muutenkin kaikenlaisiin luontojuttuihin. Hienoa toimintaa teidän koulullanne.

    Kiitos mielenkiintoisesta selvityksestä kotiloiden elämästä!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.