sunnuntai 16. elokuuta 2009

Häähumua ja seikkailumieltä.


Rakkaus

Pääsimme juhlistamaan erään avioliiton alkua. Sisarpuoleni avioliiton kautta, meni naimisiin rakkautensa kanssa. Häät olivat herkkätunnelmaiset, morsian hyvin vakava, itkua hilliten.
Kaunis ja tyylikäs tilaisuus.
Itse vihkitoimituksen jälkeen oli vielä heidän tyttärensä kastetilaisuus.
Yhteinen tytär sai nimekseen Nella.



Tässä juuri vihitty tuore aviopari.


Iltahumussa morsiamenkin kasvoilla oli hänelle ominainen ihana ja valoisa hymy! juhlat eivät todellakaan olleet kankeat, vaan vallattoman riemukkaat!
Viihdyimme oikein hyvin, ja niin vaikutti kaikki muutkin vieraat viihtyvän. Itse pääsin kokeilemaan onnea hääkimpun heitossa...mutta ohi meni...

Meillä oli pitkänmatkanlaisina ongelmana yöpymispaikka. Päädyimme sitten halpaan majatalo-ratkaisuun. Katsoimme netistä valmiiksi millaisesta paikasta on kyse. Huoneet vaikuttivat siisteiltä ja mukavilta. Oli tarjolla mahdollisuus jopa aamupalaan.
Soitin ja varasin meille sinne huoneen. Ei tarvitse yöllä stressata kotiin ajoa, vaan voimme nukkua yön, ja aamulla vasta hypätä auton rattiin, levänneinä.
Hyvä idea? vai mitä?


Tuolta näytti majapaikka ulospäin, ihan ok. Ei me mitään luksusta odotettukaan. Vaan paikkaa mihin päänsä painaa.
Mentiin ennen häitä viemään tavarat, vaihtamaan vaatteet. Kun menimme noutamaan avainta, oli "vastaanotossa" virolaisnainen. Huonolla Suomen kielellä kertoi että huone nro 8 ja toinen kerros. Mä siinä hämmästyneenä, ei mitään lappujen täyttöä, sisäänkirjautumista...no, avain mukaan ja huoneeseen.
Joka oli....


Tällaisella patjalla varustettu...lakanat kuitenkin vaikuttivat puhtailta...
Hiukan epäilytti jo tässä vaiheessa...hyiii...


Tupakan polttamia reikiä päiväpeitossa ja taisi sellainen löytyä lakanastakin.
Epämiellyttävää...


Siivoustaso oli tätä luokkaa...kuinkahan vanhat möhnät tuossa seinässä oli?


Sähkötyöt...mielenkiintoisia.
Kun sammutimme huoneesta valon, tarkoituksena käydä nukkumaan, alkoi TV siristä, sillä tavalla kuin se sirisee kun sen sammuttaisi. Nooo...ihan varmuuden vuoksi revin sitten sen TV:n sähköjohdot irti seinästä.
Yö ei ollut mun osalta ihan äärettömän hyvin nukuttu, mutta jotenkin. Siitä aamulla pirteänä ajosta ei sit tullut ihan niin pirteä ku piti.

Mutta parasta ja omituisinta ja hauskinta oli se, kun menimme avainta luovuttamaan ja kotiin lähtemään ja maksamaan.

"vastaanotto"-tiskillä ei ollut ketään, soittelin kelloa, paikalle lompsi mies...päällään...valkoiset kalsarit, ei muuta! Häää???? TÄH??

Mies siinä meitä katseli ja kyseli että keitäs me ollaan? Sanoin että maksamaan tultiin...mies jatkoi ihan pihalla olevana "kauankos te ootte täällä olleet?"

Ööö...eilen tultiin ja nyt oltas pois lähdössä...no, maksettiin summa, sain kuitin.
Mies sitten kertomaan että oli eilen hällä hiukan humpsahtanut alkoholin puolelle, eikä nyt kyl tiiä mistään mitään... (no, älä?!)
Hän kuulemma täytti eilen 58-vuotta. Onnittelin ja tokaisin "pian se 2-vuotta menee ja tulee täysi 60"...

Oli niiiiiiiiiin naurussa pitelemistä...

Mikä paikka!

Mutta jälleen...mukava viikonloppu ja kiitos siskolle kaiken hauskuuden jakamisesta!

6 kommenttia:

  1. No, olipas tosiaankin paikka. Kerrankos sitä lipsahtaa viihteen puolelle... ihanan näköiset häät. Mie en ole ollut häissä aikoihin.

    VastaaPoista
  2. Häät olivat ihanat, tunnelmalliset.
    On taas yksi mukava viikonloppu takana.

    Mulla on nyt sattunut häitä, viime vuonna serkku, nyt melkein sisko ja ensi kesänä on vielä tiedossa yhdet, ehkä kahdetkin häät. =)

    VastaaPoista
  3. Hienot häät ja olihan teillä hiukan seikkailua ;-) Onko tuollaisia paikkoja vielä DDD

    VastaaPoista
  4. Aivan, tiia, en ollut uskoa, että tuollaisia majapaikkoja onkaan olemassa...huh huh. Kuin Venäjällä olisi ollut. :)

    VastaaPoista
  5. Aivan upea tuo hääkimppu!

    Majapaikassa olisi varmaan ollut toivomisen varaa ;)

    VastaaPoista
  6. Jeps, majapaikka oli kummallinen, mutta nyt se on onneksi hauska muisto kesästä! :D

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.