sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Lomatunnelmia, tiivistelmä


Lähtiessä satoi vettä kaatamalla, itseasiassa koko matkan. Moottoritiellä ei voinut ajaa 80km kovempaa, tai MÄ en voinut, kyllä ohittajia oli, mutta mä en aja lujaa. Turvallisuus ennenkaikkea. Pääsimme turvallisesti perille, mutta lähdöstä perille saakka satoi koko ajan. Oli raskasta ja väsyttävää ajaa. Onneksi oli toinenkin kuski, sai välillä levätä.



Meillä oli omat eväät mukana, tuonne oli tarkoitus mennä syömään, mutta ehkä ei sittenkään...



Sateen jälkeen on kyllä kaunista, vesi kukkasissa.


Tässäpä Milla popsii luuta palkkioksi matkan kestämisestä, tämä kyllä on otettu vasta seuraavana päivänä, aurinko on jo tullut esille.


Siinä meidän "mökin" lähellä, rannassa on ihanat maisemat. Pikku tirppi nauttii auringosta katon harjalla.


Tuon päällä se oli.


Illan alkaessa hämärtyä ja viilentyä, ötökät parveilivat rannan puissa.


Tässä me kolme naista sulokkaasti crocsit jalassa katselemme upeaa auringonlaskua.


Upea se on! Laskeva aurinko kultaa maiseman.


Usvakin on kuin tulessa, mahtava tunnelma rannassa.


Voiko näitä oikeastaan edes kommentoida? Kuvat puhuvat puolestaan.



No, näitä on jo pakko selittää... Huomattiin että on hauskaa pelleillä aurinkoa vasten, innokkaast leikimme "huippumalli haussa"...jokainen vuorollaan sai olla se huippumalli, ja muut ohjasivat minkä asennon ottaa...tuotokset ovat....hih, mielenkiintoisia.


Äippä pitelee aurinkoa.


Sisko, entinen taitoluistelija, näkyy kropassa, sen liikkeessä ja irtonaisuudessa, upeaa! Sisko on niin kaunis.


Loikka, irti maasta!
Elämä on ihanaa!



Minä, voimanainen. =)


Leiriohjelmaan kuului vaikka mitä. Tässä yksi upeimmista kuoroista minkä tiedän. Uuh, kylmät väreet menivät laulua kuunnellessa.


Sitten vuorossa "Hölympialaiset". Mä hoin tossa yläkuvassaa, että tunnen oloni erittäin älykkääksi. =)
Toisinsanoen, ihan olin oma itseni.


Tässä meidän joukketoveri näyttää kuinka vanne pyörii.


Joo, mäkin silleen tosi itsevarmana menin pyörittämään, mut mä en tajuu? Miksi se putos?


Musta ja äipästä ei tohon ollut, joten sisko-rakas sai olla meidän välikappale. Se me saatiin houkuteltua kiipeämään. Että olin ylpeä iso-sisko!
Tuo vaatii hiukan voimaa ja jäntevyyttä.


Hämähäkkinainen kiipeää...


Onneksi alas pääsee vain laskeutumalla ja luottamalla köysimieheen.
Mut, kyl toi kuvan tyyppi oli tyytyväine itseensä...ja syystäkin!


Tää sopi meille kaikille, kirkkoveneen soutu. Tosta hommasta tykkäsin! Siinä vaadittiin yhteistyötä, mikä ei ollut ihan helppo homma...oli siinä airot solmussa muutaman kerran, useammallakin soutajalla. Mut niin ihanaa! meitä oli 14 soutajaa...siis, yksikin kun sekosi airoissaan, loputkin sekosi. Mutta...mähän tietty soudin koko ajan tahdissa... (noup)...



Milla kulta, sekin oli välillä ihan väsy. Se pääsi uimaan, ja juoksentelemaan. Silläkin oli loma!


Öööö...huoneessa oli kaksi kerrossänkyä, kolmessa nukuttiin, neljäs, tuolla ylhäällä toimitti kaapin virkaa...siellä oli miedän kaikken kassit. Rytökasa.


Mökin rappusilla istuttu ja ympäristöä kuvattu.


Tässä oli meidän mökkiä lähinnä oleva vesipiste, mutta me tollot käveltiin aina ison nurtsin toiselta puolelta hakemaan vesi. Joo, vikana päivänä sit otettiin vesi tosta. Mut mä kyllä aina koiran kanssa aamulenkin yhteydessä pesin nassuni tossa. Raikkaan kylmää vettä, kyllä heräsi!


Tämän nurtsialueen yli loikittiin hakemaan sitä vettä. Tuolla kuvan yläosassa, metsän keskellä on meidän "mökki".


Siis tämä.



Tässäpä istutaan meidän oven edessä.


Nää kuvat on hiukan sekalaisesti...oli niin paljon kuvia, ja vaikeus valita. Enkä jaksanut kaikkia laittaa enää järjestykseen. Mutta siis kuvassa on Suolahden korukaupasta (lue ROJUkaupasta) ostettu "aikuisen naisen" ruusun tuoksu.

Se kauppa on oikeasti ollut vissiin joskus kemikaaliokauppa. Nykyisin siellä myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Me sinne eksyttiin muutama kesä sitten ekan kerran, ja sen jälkeen ollaan käyty siellä joka kesä. Yleensä ostettu koruja, nyt en ostanutkaan, vaan ostin tuoksun. Sisko ja äippä ostivat koruja. Ja äippä myös tuoksua...

Tuo kauppa on kokemisen arvoinen kauppa. oikeasti.
Sen nimi oli "Raija Kaijalainen" Kemikaalio.
Piha oli täynnä lasten leluja, ikkunat täynnä erilaista krääsää, mutta siellä sisällä maailman ihanin myyjä rouva.


Äipällä on 5-vuoden kalenteri "taikakirja". Sinne kirjataan joka vuosi aina meidän seikkailut, säät ja muut tärkeät asiat. Kun ei enää vuoden päästä (tai seuraavana päivänäkään) muista mitä onkaan tehty, äipän taikakirjasta voi aina tarkistaa!


Pakkauspuuhia, kotiinpäin alkaa matka...
Voih ja huoh, tavaramäärää.


Milla pohtii...muistaako ne ottaa mut mukaan?

leiriaikamme oli ihana, runsaasti mahtavia tapahtumia, hyvää säätä, hyvää fiilistä, ruoka oli todella maukasta. Tuonne, samaan paikkaan on joka kesä päästävä. Se on paikka missä mun sielu saa hyvää, se rentouttaa ja voimaannuttaa.
Siellä voin henkisen akkuni ladata.

Tässä jaan teille todella pienen siivun lomasta, en saa mitenkään mahtumaan kaikkea. Mutta tärkeimmät on tässä.

Olen onnellinen!

4 kommenttia:

  1. Kiitos Sasliini ihanasta lomakertomuksesta :)

    On tainnut olla ihana lomareissu teillä?

    Nuo auringonlaskukuvat olivat todella kauniita ja muista kuvista välittyi mukava tunnelma, hauskaa yhdessä oloa ja tekemistä, lomameininkiä!! ;)

    Milla on aika söpöläinen koira :)

    Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, lomareissumme oli aivan mahtava! Menoa ja meininkiä riitti, ihan väsyksiin saakka, mutta pienet päiväunet oli ajoittain paikallaan.

    Ja Milla on mun mussukka, söpis. :)

    Kiitos Hanna ja hyvää viikonalkua myös sulle!

    VastaaPoista
  3. Kyllä sinulla sasaliini on ihku IHANA blogi. Minä aivan henkeä pidellen olen lukenut sinun kirjoittamaasi ( tarkoittaa monikossa kaikkea)
    Kesälomasi kuvat ihania ja niin, niin kesäisiä mökkikuvia, kuvasi luonnon ihmellisyyksistä ja kaisesta muusta puhuttelevia ja aivan sanattomaksi vieviä :)
    Ihana asia et jaksat kuvata ja tänne niitä meille iloksi ja voimaksi laittaa, sillä todella voimaa ne antavat, ainakin minulle, kun itse en enään pysty noin itsenäisesti liikkumaan ja touhuamaan. KIITOS, kiitos sasaliini.

    VastaaPoista
  4. Kiitos maailma sanoistasi. Ne todellakin lämmittivät mieltäni.

    Valokuvaaminen on mun ihan ehdoton voimanlähteeni, ilman sitä en tiedä mitä tekisinkään.
    Suomen luontoon pääseminen, tuoksujen ja kauneuden kokeminen. Se virkistää.

    Ihanaa kuulla, että pidät blogistani..tänne tuon elämäni juttuja, arkisia kuvia tai luonnon kauneutta. Riippuen tilanteesta.

    Kiitos maailma!

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.