keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Jalat kantaa jälleen!


Vesi minkälie kasvin päällä pisaroina.

Parin viikon huonon jakson jälkeen, jalat ovat taas jaksaneet alkaa kantaa. Pääsin siis nauttimaan lähimetsästä pitkästä aikaa. Aamu vaikutti viileältä, mutta kun pääsin ulos ja metsään, sää olikin hiukan kuumankostea.
Mutta ihan sama vaikka olisi satanut, nautin siitä että pääsin tuonne metsään!
No, hyttyset oli kiusana...pari taisi saada määränpäänsä tuolla reissulla, mun kämmenien välissä. R.I.P hyttyset.


Siellä äänet, tuoksut, tuuli, kaikki, on niin ihanan rentouttavaa.
Ei voi kuin nuuskia ilmaa ja nauttia äänimaailmasta.
Ja en olisi ikinä koskaan voinut kuvitella, että juuri minä, kaikista ihmisistä, tulisin luontoihmiseksi. Olen ollut ehkä hivenen maallikko ja materialistikin. Mutta niin ikä, kokemukset ja sairaus on mua muuttanut. Parempaan suuntaan.

Tosin, menneelle viikolle kyllä sattuu mokauksiakin. Pahoitin läheiseni mielen. Ajattelemattomuuttani. Toivon mukaan ja uskon niin, asia korjaantui keskustelulla ja anteeksipyynnöllä.


Tuollaisia kylttejä on pitkin metsää...Ei pääse eksymään, tosin metsä niin tuttu että en sinne enää eksy.


Loppumatkasta törmäsin janoiseen varikseen.


Ääliökatseinen Toffo

Kotiparvekkeella istuskelemassa ja Toffo tuli kaveriksi istumaan viereiselle tuolille. Sillä vaan on niiiiiiiin ääliömäinen katse. Se on ihanan ärsyttävä ja hellyyttävän tyhmä kissa. Siis tosi rakas, se vaan on niin....Toffo. ;D

Nyt käyn jahtaamaan pölypalloja jotka ovat vallanneet kotini...mur.

4 kommenttia:

  1. On varmaan ihana tunne päästä taas metsään ihailemaan suomen kesää - olii sitten sade taikka auringonpaiste.

    Tuo kuullostaa ihan kivalta, että olet tullut luontoihmiseksi - se antaa niin paljon enemmän iloa, kauneutta ja elämyksiä kuin mikään materia ikinä (tällaisen mielipide, joka on aina ollut luontoon haksahtanut ;) ).

    Ja anteeksipyyntö on siitä hieno asia - että kun sen tekee sydämellään, niin asiat kyllä korjaantuvat. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Ojakellukka (jo kukkinut) on ylimmäinen pörröpää. Hieno metsäkuva, tuolla kelpaa kulkea. Ja aamut ovat siihen parasta aikaa. Mukava kuulla, että jalat kantavat!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Hanna ja irma!

    Kyllä sitä on oppinut arvostamaan terveyttään niin paljon enemmän, kun siitä ison palan on menettänyt. Hyvistä ajoista on nautittava. :D

    VastaaPoista
  4. Mukavaa että olet päässyt metsää haistelemaan ja kuvaamaan, pidän sateen jälkeisen metsän tuoksusta. Hyttysiä on meidän mökillä aivan muille antaa. Ihana kuva Toffosta, varmaan tuntee monia asioita ihmeellisinä, voi kun mekin osattais niin tuntea.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.