maanantai 22. kesäkuuta 2009

Isän luona kyläilemässä

Maja pihamännyssä.

Ajelin tänään isän luokse maalle. Ihana kesäinen päivä.
Aurinko paistoi, oli lämmintä, monen sateisen ja kylmän päivän jälkeen. Viimein lomalaiselle lämpöä ja aurinkoa!
Tuossa yllä on maja männyssä, mitä olemme varmaankin me kaikki perheen 4 lasta vuorollaan rakentaneet. Kuka enemmän, kuka vähemmän.
Itse olen tuolla männyssä kerran istunut kylmällä talvipakkasella. Olin mukamas karannut kotoa. Jostian olin suivaantunut ja herneen vetässyt nenääni, ja kiipesin tuonne puuhun. En kovin kauaa siellä tarennut istua ja olin todella pettynyt kun ei kukaan lähtenyt mua etsimään. Tuolta puusta on suora näköala ulko-ovelle. Mutta ovi ei kertaakaan auennut, ei kukaan kaivannut. (mutta tosuushan on se, että taisivat tietää mun puussa kykkivän...)
Hauskoja lapsuusmuistoja.


Tässä muurahaiset vallanneet jonkin kasvin kukan nupun.


Omenasato ei isän puissa kovin runsas tule olemaan, emme montaakaan alkua löytäneet, tämä oli isoin. Siitä hyvässä lykyssä omena kasvaa. Halla vei kukat.


Kaksi pientä tomaatinalkua löysimme. Joten tomaattisadostakaan kovin runsas ole tulossa.


Villejä lupiineja.


Sinnikkäästi kiinni, malttaako irrottaa?


Pihavaahteran alla.


Tässä se Suomen kesän symboli, koivu ja sininen taivas.

3 kommenttia:

  1. Ihana tuo maja ;) Tuli varmaan ihania muistoja mieleen!

    Ja kuinka kaunis on tuo kuva koivusta ja sinitaivaasta - Suomen kesä kauneimmillaan.

    Ihanaa kesänjatkoa!

    VastaaPoista
  2. Kivoja muistoja sinulla, taitaa myös vähän haikeita. Majoja varmaan on monen muistoissa, puussa tai kuusen juurella.
    Taisi olla pionin nuppu missä muurahaiset vaelsivat.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Hanna ja tia.

    Kyllä, muistoja on paljon. Osa mukavan haikeita, osa ihan vaan hauskoja.

    taitaa mua keski-ikä herkistää noille muistoille. ;D

    Ja joo, se on Pioni! Niinhän se isä sanoikin.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.