lauantai 7. maaliskuuta 2009

Sinnittelyä...

Eilen töiden jälkeen lähdin kameran ja koiran kanssa lenkille.
Aurinko paistoi ja tunnelma oli keväinen. Lintujen laulu täytti äänimaiseman.

Löysin sisukkaan ruusunmarjan parkkipaikan vierustalta...


Vähän matkan päässä aidan päällä oli sulavaa pitsiä...



Ja lenkin loppupäässä...puussa kiikkui erittäin sinnikäs mädäntynyt omena...olisiko jo aika luovuttaa? Antaa tilaa uudelle elämälle?
Kevät on kaunista aikaa...pitää kulkea hitaasti, jotta ehtii kaiken havainnoida, löytää, nauttia.

3 kommenttia:

  1. Varsinkin tuo jääkuva on kaunis :)

    Mukavaa viikonloppua ja hienoja hetkiä keväiseen luontoon kameran kera!

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo ajatus, että pitää kulkea hitaasti, että ehtii nähdä. Näin se varmasti on.

    VastaaPoista
  3. kiitos kommenteista. Muidenkin kuvien kohdalla.

    Näin on, hitaasti kulkemalla näkee enemmän. Ja mihin tässä valmiissa maailmassa olisi kiire?

    Joskus vähemmän on enemmän.

    VastaaPoista

Jätä jälkesi, kiitos.