lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kesä kukkii, kuten elämänikin.

Auringonlasku kotini keittiön ikkunasta.


Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Kommenttiboksiin saapuneista kannustavista viesteistä.
Olen niin uppoutunut elämiseen, IRL= eli oikeassa elämässä elämiseen. Että Blogi on jäänyt taustalle.

Paljon, todella paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen. Niin hyviä kuin huonoja asioitakin.
Nyt olen tällä hetkellä kiireinen, palaan päivittämään teidät ajantasalle aivan pian. 
Nyt lähden juhlimaan äitipuoleni 50-vuotissynttäreitä.

Ihanaa että osa lukijoista käy täälläkin, edelleen.
Kommentin jättäminen kannustaa kirjoittamaan, eli kommentteja jättämään vain. :)

Ihanaa tätä päivää kaikille!

Palaan kyllä.

Kesänalun auringonlasku kotiparvekkeeltani.

Elämä kukkii, kuten tämäkin puu.

Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! Kommenttiboksiin saapuneista kannustavista viesteistä.
Olen niin uppoutunut elämiseen, IRL= eli oikeassa elämässä elämiseen. Että Blogi on jäänyt taustalle.

Paljon, todella paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen. Niin hyviä kuin huonoja asioitakin.
Nyt olen tällä hetkellä kiireinen, palaan päivittämään teidät ajantasalle aivan pian. 
Nyt lähden juhlimaan äitipuoleni 50-vuotissynttäreitä.

Ihanaa että osa lukijoista käy täälläkin, edelleen.
Kommentin jättäminen kannustaa kirjoittamaan, eli kommentteja jättämään vain. :)

Ihanaa tätä päivää kaikille!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Uusi osoite ja paikka!!

Se on nyt tässä, tämä blogi. Eli kuvatila on täynnä, ja koska blogini perustuu pitkälle valokuviin ja kuvakerrontaan, loin uuden blogin, jonne toivon mahdollisimman monen tulevan mukanani täältä. :)
Olethan sinä yksi heistä?  Tässä linkki uuteen blogiini....

Klikkaa tätä ja jatka matkaa kanssani.....:)

perjantai 6. tammikuuta 2012

Jännittääkö?

Olipas mukavan lyhyt työviikko. Kaksi päivää ja ne meni kuin siivillä. Nyt on taas kolmen päivän lepoloma, ja maanantaina leikkaus ja sen jälkeen parin viikon toipumisloma. Enpä olis uskonut (ai en vai?) että näin paljon jännitän ja stressaan. Mut näin vaan on. Pikku painajaisia lähes joka yö.

Pahin painajainen oli kun näin unta että olin sairaalassa palaverissa, missä oli mukana mun vanhemmat, mun pojat ja muita mulle läheisiä ihmisiä. Oltiin lääkärin vastaanottohuoneessa, sellaisessa isossa missä pidetään isompia neuvotteluja. Siinä kaikki oli rauhallisia, myös mä. Mulla oli ihan levollinen olotila. Lääkäri puhui lähinnä mun vanhemmille, mä vain kuuntelin. Lääkäri sanoi että kyllä se nyt on näin, potilas (mä siis) on niin sairas, että on turha enää pitää elossa. (olen siis ihan hyvässä kunnossa, sellaisessa kuin olen oikeassa elämässä, myös tässä unessa). Lääkäri jatkaa.....On parempi antaa lopetuspiikki. Vanhempani ovat myöntyväisiä ja kaikki uskovat lääkärin tietävän kyllä mistä puhuu. Lopulta kysytään myös mun mielipidettä asiasta (ihme?). Vastan luottavani vanhempiini, ja jos he ovat sitä mieltä niin kyllä, tehdään sitten näin.

Poikani ovat tässä tilanteessa mukana, ja ovat aivan rauhallisia. Luottavat hekin ilmeisesti lääkäriin ja mun vanhempiin. Mut siirretään toiseen huoneeseen joka on täysin valkoinen, siellä on vain yksi sänky, sekin valkoinen. Ympärillä on muistaakseni muutama tuoli. Mut puetaan valkoiseen kaapuun ja laitetaan sänkyyn makaamaan. Muistan, että olin unessa edelleen levollinen ja luottavainen. Lääkäri tulee kysymään multa että olenko ja valmis? vastaan että kyllä.

Tässä vaiheessa huoneessa on enää mun vanhemmat. Lääkäri antaa pistoksen ja sanoo, että kohta se on ohitse, älä pelkää. Mä odottelen, lääkäri odottaa, vanhemmat odottaa. Mun silmät vaan pysyy auki...
Mä puhunkin jotain, en muista mitä. Lääkäri on hiukan hernostunut ja toteaa olevankin aika sitkeä potilas ja antaa toisen piikin. Taas odotellaan...Lopulta mun silmät painuu kiinni, kuulen kun lääkäri sanoo, enää pieni hetki ja se on ohi. Silloin räväytän silmät selälleen auki. Lääkäri hermostuu ja sanoo, että onpas sitkeä, ei suostu kuolemaan. Hän päättää luovuttaa ja laskee mut lähtemään. Sanoo," Kirjataan potilas ulos, voi lähteä kotiin, ei suostu kuolemaan".

Puen vaatteet päälleni, lähden vanhempieni kanssa pois, menemme autolle ja ajamme ravintolaan syömään. Meillä oli tosi mukava yhteinen ruokailuhetki. En suostunut lähtemään. Ei ollut vielä mun aika.

Heräsin aamulla unestani ahdistuneena, itkien. Kun olin kunnolla valveilla, tuli jo nauru. Uni ei ahdistanut kuin aamun ensi tunnit, sen jälkeen mua on naurattanut. Olen aika sitkeä, en suostu lähtemään. :)

Viime yönä näin jälleen painajaisen...ei ollut niin paha, mutta kertoo jännityksen määrästä, nämä painajaismaiset unet, jotka liittyvät leikkaukseen.

Tällä hetkellä, tässä ja nyt, olen suht rauhallinen. Olen jutellut hoitajan kanssa kaikki mun pelkoni auki, saanut vastauksia, konkreettisia toimia mitä tullaan tekemään, jotta leikkaus on mulle mahdollisimman helppo. Olenhan koko leikkauksen ajan hereillä. Keskustelu rauhoitti mieltäni. Nyt vielä kaksi päivää rauhassa kotosalla, mukavia puuhastellen. Sitten leikkaus ja toipuminen ja parempilaatuinen elämä voi alkaa.

Hyvää viikonloppua!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Tiivistelmä

Villatakki on nyt valmis.

Elämäni ensimmäinen isompi työ. Vaatinut pitkiä hermoja, äidin opastusta ja neuvoja. Lähes kädestä pitäen vääntämistä, en oikein osaa tulkita noita kirjoitettuja ohjeita. Niitä äiti mulle tulkkasi. Ilman äidin tulkkausapua ei tämä olisi vieläkään valmis. Takki pitää sisällään mitä kummallisempia ongelmatilanteiden ratkaisuja, mutta takki muistuttaa tekijäänsä, eli on hieman valuvikainen.
Mutta oi, niin lämmin on tämä. Ei vilu tule tämä takki päällä.

video
Kolmen punertavan leikkihetki. Mini ja Milla taustalla, Toffo kissanminttuhurmiossa edessä.
Mun rakkaat, Hilma todennäköisesti nukkui ikkunalaudalla patterin lämmössä.

Mutakakku

Joulun jälkeen sain vieraaksi kaksi työkaveria, tai, pikemminkin ystävää. Työkaveruus on se tekijä mikä on meidät yhteen tuonut. Nyt olemme enemmänkin ystäviä. 
Meillä on ollut tapana kokoontua aina jonkun luokse kesäkahveille. Nyt tänä vuonna päätin tehdä poikkeuksen ja kutsua ystävät ekaa kertaa mun luokse, talvikahveille.
En ole aiemmin halunnut tänne vieraita, eikä se johdu siitä että olisin erakko. Vaan siitä, että tämä koti oli niin kamalassa kunnossa, siis asunto, seinät ja lemut ja homeet. Nyt kun olen saanut kodin asianmukaiseen kuntoon, vieraat, tervetuloa!

Väsäsin siis mutakakun. Tässäpä siihen ohje.


4kpl kananmunia
2dl sokeria
2½ vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
200g margariinia
100-200g tummaa suklaata
(mulla oli 100g tummaa suklaata ja after eigft konvehteja puoli rasiallista)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Kuivat aineet sekoita keskenään.
Sulata margariini kattilassa, lisäile joukkoon suklaa sulamaan muutama pala kerrallaan. Varo ettei suklaa pala.

Sekoita kaikki aineet keskenään. 
Kaada voideltuun ja jauhotettuun piirakkavuokaan.
Paista uunissa n.20min. Ideahan on että jää "raa`aksi" sisältä.
Uunin lämpötila 200C.

Tarjoile jäätelön kera.

Nyt on loman viimeinen päivä ja huomenna kutsuu työt. Tosin en ehdi töissä olla kuin muutaman päivän sillä maanantaina on leikkaus sairaalassa. Ei mikään iso, mutta jännittää ja pelottaa siltikin.
Nyt saa sulkea mut lämpöiseen ajatukseen...jos se vaikka kantautuu mulle voimaksi ja jaksamiseksi tänne ruudun tälle puolelle.


Niin ja hyvää alkanutta vuotta 2012 teille kaikille!


maanantai 26. joulukuuta 2011

Tapsan tuulahdus.

Matkan varrella nähtyjä myrskytuhoja.

 Olipas Tapaninpäivä. Saimme kutsun isän luokse ruualle, ongelmana vain oli se että sieltä oli menneet sähköt myrskyn takia. Meillä oli sähköt. Mä päätin keittää kahvit täällä, laittaa termariin ja viedä mukanani.

 Isä neuvokkaana päätti silti lämmittää ruuan. Parvekkeen terassilla oli kaasukäyttöinen grilli. Sinne ruuat lämpiämään. Hyvältä maistui. Myrsky oli sen verran tyyntynyt, että aurinkokin näkyi, joten oli ihan valoisaa syödessä.

Näitä kaatuneita puita oli matkan varrella paljon, kaikkia en ehtinyt kuvaamaankaan.

Ruuan jälkeen juotiin termarissa olleet kahvit. Hyvää oli. Niin, kannattaa siis olla kekseliäs!

 Ennenkuin kävimme syömään, kävin pihalla käppäilyllä, oli hyvä valo. Maisemat hiukan epätodelliset vuodenaikaan nähden.

 Tämäkin muka Tapaninpäivän maisema? On se.

Myskytuuli vihmotti puut vinolleen. 

Hyvää loppuvuotta!

lauantai 17. joulukuuta 2011

Kotia kuntoon.

 Ennen ja jälkeen.

Tässä oli ennen aidot 70-luvun peilit, oikein retrot. Ne on ollut siinä kun en ole saanut aikaseksi niitä nypittyä irti. Olivat pultattuina seinään. Lopulta löysin itselleni uuden peilin (tuo mikä kuvissa on). Sain ruuvailtua irti sen vanhan. Ikävä kyllä proppuja oli runsaasti, ja seinä jäi rumaksi. Tänään, ihan tuosta noin vaan, päätin että tänään, nyt just, on saatava seinä maalattua.
Eikun kauppaan hakemaan tarvikkeita. Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen oli seinä pesty, paklattu, hiottu ja maalattu kahteen kertaan. Lopputulos ei ole ammattilaisen tasoa, mutta riittää mulle. Seinä on nyt siisti. Tai no, vähemmän epäsiisti.

Olen vesivahingon jälkeen ollut kuin huumeessa, kotia laittanut kuin viimeistä päivää. Koukuttunut paikalliseen FB kirppikseen, mistä teen löytöjä kerta toisensa jälkeen. Olen hyvin huokealla hinnalla kunnostanut ja uusinut kodin sisustusta. Muutamia pikkujuttua olen kaupasta uutena ostanut.

Nyt mulla kiikarissa keittiön uudistus. Uudet verhot, matto ja pöytäliinat on jo. Pöytäkin varattuna kirpparilta, kunhan sen saan kotiin hoidettua. Sit alkaa keittiökin näyttää mukavemmalta. Tänään tosin maalaushuumassa maalasin vanhan pöydän jalat jotka olivat saanet iskuja.N yt pöydän jalat eivät häpeile enää. Voi vaikka oman pöydän myydä eteenpäin. 

Eteinenkin kaipaa uutta lipastoa, nykyisen väri ja tyyli ei sovi siihen mitä haluan. Joten nekin kiikarissa.


Uudella kamerallakin räpsitty. Tämä on yksi harjoituskuvista. Romantiikkaa ilmassa, mutta ei omassa arjessa, vieläkään. Pah, ikisinkku taidan jo olla.

Töissä jaksettu olla, jäljellä enää kaksi työaamuherätystä ja sitten ansaittu ja kaivattu LOMA!

Kiva jos joku vielä jaksaa lueskella blogia, jätä kommentti käydessäsi. Kiitos.

Hyvää viikonlopun jatkoa!